Pikasuklaa

Jatkojalostin huikeasta Heidin suklaammösööstä (joka näillä helteillä oli vähän turhan juoksevassa muodossa) puolivahingossa todellisen pikasuklaan heittämällä sekaan jäisiä marjoja! Oli niin hyvää, että hotkin herkun ennen kuin ehdin edes kuvata sitä.

Pikasuklaa (1 annos)

  • Kookosöljyä 2-3 rkl
  • Hunajaa maun mukaan
  • Raakakaakaojauhetta 1-2rkl
  • Carobia 0,5-1rkl
  • Lucumaa ja macaa molempia 0,5rkl
  • Suklaamausteita ripaukset eli esim. merisuolaa, cayennepippuria ja vaniljaa
  • Pakastemustikoita vähän vähemmän kuin suklaata yhteensä
  • Cashew-pähkinöitä

Sekoita ensin kookosöljyyn makeutusaineet, jauheet ja mausteet. Lisää lopuksi jäiset marjat ja sekoita nopeasti ennen kuin klöntti jähmettyy liikaa. Heti valmista nautittavaksi, valmistus kesti noin 5 minuuttia!

Eväspalat

Joudun lähes joka päivä selättämään ”mitä mukaan evääksi” -ongelman, sillä sijaitsen suurimman osan ajasta turvallisen kotikeittiön ulkopuolella enkä ruokarajoitteideni tähden kelpuuta lautaselleni mitä tahansa työpaikkaruokalamurkinaa tai ruokakaupan evästiskin antimia (eli enimmäkseen leipää tai jäävuorisalaattia säilykelisukkeilla). Useimmiten laukkuun päätyy itse tehtailemani salaatti ja/tai smoothie. Myönnän kyllä, että olen laiska ja liian kiireinen kokkaillakseni tuntikausia, ja kaiken muun lisäksi vielä jossain määrin pihi, kun vielä jonkin aikaa kituuttelen suunnilleen opintotuen suuruisella ruokarahalla. Esittelemäni eväs- ja reseptivinkit tulevat siis jatkossakin noudattelemaan pitkälti yksinkertaista ja toivottavasti myös melko edullista kaavaa.

Tämän eväsinnovaation lähtökohtana oli suolanhimo, helppous ja vaihtelu sille ainaiselle salaatille/smoothielle. Innoittajina toimivat niin bataattiranskikset kuin trail mixitkin, ja lopputuloksesta tuli nyt jotain niiden ja salaatin väliltä.

Eväspalat (saa ehdottaa parempaakin nimeä!)

  • Retiisejä 6
  • Kesäkurpitsaa peukalon mittainen pala
  • Porkkana
  • Kukkakaalia kourallinen
  • Cashew- ja macadamiapähkinöitä yhteensä reilu kourallinen
  • Kurpitsan- ja sesaminsiemeniä

Mausteeksi suolaa ja mitä nyt sattuu löytymään. Käytin seuraavia:

  • Tuoretta persiljaa
  • Tuoretta inkivääriä
  • Merisuolaa
  • Mustapippuria
  • Cayenne-pippuria
  • Juustokuminaa
  • Timjamia
  • Paprikajauhetta

Kasvit paloiksi ja kippoon. Mausteet ja loraus rypsiöljyä (kylmäpuristettua luomua) perään ja homma sekaisin. Maku paranee, kun seisottaa satsia yön yli jääkaapissa. Viilennys auttaa myös säilyvyyteen hellekeleillä työmatkan yli – tai vaikka piknikkipaikalle asti!

Lopuksi vielä pari vinkkiä:

Vinkki 1: Tuore inkivääri säilyy ihan ällistyttävän pitkään hyvänä, kun sen kelmuttaa ja jemmaa jääkaappiin.

Vinkki 2: Retiisin lehtiä voi ja kannattaakin syödä, vaikka salaatin tai smoothien seassa (tai leivän päällä, jos sellaisia harrastaa). Näyttäytyvät tuossa kuvassa eväsboksin takana.

Follow the white rabbit

Aamiaissmoothieni siemailu keskeytyi hyvin odottamattomalla tavalla. Tähyilin pihapensaassa kasvavia valkeita kukkia, ja rupesin ihmettelemään keskellä takapihan kiviaitaa kasvavaa jättimäistä kukkaa. Muutaman silmänhieraisun jälkeen totesin, että kyseessä ei suinkaan ollut kukkanen – vaan vitivalkoinen kani! Eikä siinä vielä kaikki, niitä lymyili aidankoloissa kaksi.

On ihan tavallista, että takapihallani vipeltää kaneja, mutta ne ovat yleensä ruskeita. Napsin muutamat kuvat noista poikkeuksellisista veijareista ikkunasta, ja kävin pihallakin kuvaamassa. Sitä iloa ei kestänyt kauan, sillä naapurintäti saapui paikalle ja puput puikkelehtivat piiloon.

Pupusattuma oli sen verran omituinen, että kulutin hyvän aikaa aamupäivästä pohdiskellen, minkälaisia merkityksiä sillä voisi olla. Päässä pyörivät niin ihmemaan Liisat kuin Matrixitkin. Ihan harmitti, kun olin niin iso etten mahtunut kömpimään aidankolosta katsomaan, millaisesta maailmasta nuo taikurin hatusta karanneen näköiset kanit olivat tulleet. Ajatusleikkiketjuni huipentui lainaukseen, jonka väitetään olevan valokuvaaja Diane Arbusin suusta:

”I believe there are things nobody would see if I didn’t photograph them.”

Myöhemmin illalla ajatus jotenkin konkretisoitui, kun katselin ja kuuntelin ihmisiä ja ympäristöäni. Silloin tajusin miten paljon nähtävää täällä onkaan, miten monella eri tavalla saman asian voi nähdä ja toisaalta myös, miten paljon jääkään näkemättä. Ehkä pitäisi kuvata vielä enemmän.

Vihreämpi salaatti ja nokkospesto

Edessä on raskas viikonloppu raskaan musiikin parissa. HeVi-Noora (nimi lanseerattu eilen!) päräytti päivän käyntiin tietenkin pumppaamalla rautaa salilla. Seuraavaksi nautiskeltiin rautaa sisäisesti vihreänkirjavan salaatin muodossa.

Salaattiaineista suurimman osan shoppailin eilen keskustasta, ja niitä tarttuikin mukaan aika runsaasti. Vihreää sitä ja vihreää tätä, montaa erilaista! Erityisen innoissani olin lehtikaalista, joka on vilahdellut muutamissa blogeissa ja resepteissä, mutten ollut siihen aiemmin törmännyt. Kaveri tuntui jo käteen aika ”tiukalta kamalta”, ja sitä se olikin. Lehdet ovat paksut, isot ja tummanvihreät ja maku myös aika, noh, vihreä ja ravinteikas, jos niitä nyt voi edes maistaa? Finelin mukaan kyseessä on melkoinen kaliumpommi, ja näyttäisi siinä olevan ihan mahtavat A-ja K-vitamiinipitoisuudetkin.

Itse asiaan eli siihen salaattiin. Metodina oli vain keräillä kaikkea jännää vihreää, jota jääkaapista löytyi, silputa ne ja sulloa samaan kulhoon. Lehtikaalin kohdalla kokeilin survoa ja muhennella sitä sormin (kuten eräässä Ilon pisaran salaattireseptissä), ja se oli tosi jännää! Kaali tosiaan pehmeni, pieneni, irrotti nestettä ja muutti väriään vielä herkullisemmaksi tummaksi vihreäksi. Olen ihan varma, että pikkulapset olisivat innoissaan salaatin muhentelusta, kun itsekin olin niin täpinöissäni…

Vihreämpi salaatti

  • Lehtikaalia
  • Varhaiskaalia
  • Retiisin lehtiä
  • Vuohenputkia
  • Parsakaalia
  • Yrttejä (lehtipersilja, basilika, sitruunamelissa)
  • Merilevää (arame)

Kuvassa salaatti ilman yrtti-ja levälisäystä. Sekaan olisi kuulunut vielä ehdottomasti laittaa ituja, mutta unohdin ne omasta annoksestani. Kruunasin salaatin nokkospestolla ja hampunsiemenillä. Nokkospeston resepti on suoraviivaistettu versio Uuden Mustan vastaavasta, mutta siltikin tosi hyvää.

Nokkospesto

  • Nokkosia (1l tuoreina, jotka ryöppäyksen jälkeen ”hieman” kutistuivat)
  • Auringonkukansiemeniä
  • Kurpitsansiemeniä
  • Oliiviöljyä
  • Rypsiöljyä
  • Vettä
  • Suolaa

Blendasin siemenet ensin hienoksi jauhoksi. Sen jälkeen lorottelin perään öljyt (luomuja ja neitsyitä muuten) ja vedet, ryöpätyt (eli 2-3 minsaa keitetyt) nokkoset ja mausteet (joista muistan enää tuon suolan, saattoi sinne mennä vähän jotain muutakin). Mittoja kannattaa arvailla tuosta Uuden Mustan versiosta, itsehän heittelin kaiken vain sekaisin fiilispohjalta. Fiilikseni taisi pistellä sekaan vähän liikaa siemeniä, sillä tahnasta tuli hivenen vaaleampaa kuin ekalla yrittämällä. Nappasin vielä lopullisesta annoksesta kuvan, jossa nokkospesto jostain syystä esittäytyy teille ektoplasman näköisenä oliona. Päälle päätyi myös muutama hampunsiemen.