Ihan kelpo kalakeitto

Jälleen on kala-aterian vuoro. Tällä kertaa eväkäs pistettiin uimaan soppakattilan syvyyksiin. Tuunailin sopan lähestulkoon vailla käsitystä siitä, miten kalakeittoa ylipäätään edes tulisi tehdä. Sehän onnistui sittenkin, vaikka pelkäsin liemen jäävän mauttomaksi latkuksi ilman natriumglutamaattiliemikuutiota. Lipstikka on muuten kova sana liemikuutiottomassa keittiössä. Merilevästäkin irtoaa kalasoppaan sopivaa merellistä suolaisuutta ja makua. Muista varusteista mainittakoon kalan lisäksi perusjuurekset ja thai-maailman puolella vieraileva maustekäsi.

kalakeittokattila

Aika hyvä kalasoppa

Perusosat:

  • 3 pientä porkkanaa
  • 1 pieni palsternakka
  • kombu-merilevää suikaleiksi leikattuna
  • 200g keittojuuresta pakastepussista
  • 200g pakasteseipaloja
  • 1-2 kourallista parsakaalin kukintoja
  • varmaan 1l vettä

Mausteosasto:

  • 1-2 kynttä valkosipulia
  • loraus kylmäpuristettua seesaminsiemenöljyä
  • 1 tl suolaa
  • 2 lipstikan lehteä
  • pari pientä palaa tuoretta inkivääriä
  • reilu ripaus chilihiutaleita
  • ripaus juustokuminaa
  • ripaus valkopippuria
  • reilu loraus limemehua

Ensin paloitellaan kaikki paloiteltavat (juurekset ja parsat ja vähän sulanut sei, jos se on iso köntti). Merilevä huuhdotaan ja paloitellaan suikaleiksi (saksilla). Sitten pannaan kattila liedelle, kattilaan loraus öljyä ja puristetaan valkosipulit sinne muhimaan. Lämmitin öljyssä porkkanoita ja palsternakkoja jonkin aikaa ennen kuin lisäsin vettä 4dl.

(Lisäsin vettä pari desiä aina kun edellinen satsi rupesi kiehumaan. Voisihan sen varmaan kaiken kaataa kattilaan kerrallakin, mutta tämä menetelmä nyt vaan tuntuu paremmalta. Tekemisen meininki säilyy ja ainekset kypsyvät nopeammin, ja lopputuloskin oli oikein maukas.)

Lisäilin veteen lipstikan ja merilevän. Muutkin mausteet voi lisätä tässä vaiheessa ihan hyvin, joskin limemehun säästäisin vasta lopuksi. Kaada sekaan jäiset keittojuurekset ja odottele että ne sulavat. Vettä voi taas lisätä. Sitten kalat, ja ne kypsyvät aika nopeasti (3-4 minsaa). Parsakaalin kukinnot kannattaa lisätä vasta aivan viime hetkillä, sillä niitä ei tarvitse kauaa keitellä. Säilyvät nätin vihreinäkin.

kalakeittoa kookosmaidolla

En ollut aivan varma halusinko soppaani tällä kertaa kookoskermaa (joka tuppaa toisinaan tulemaan korvista tällä lehmänmaidottomalla dieetillä), joten jätin sen kattilan ulkopuolelle. Ekaan annokseen kuitenkin testasin muutamaa lorausta, ja hyvinhän sopi sekin.

Silakkapihvi

Julistan silakkapihvin maanantain sankariksi. Lähikaupan lihatiskin alkuviikon tarjouksesta löytyi niin järjettömän nättejä ja huolella perattuja silakkafileitä, että olen fiilistellyt pelkästään tätä seikkaa viimeisen tunnin. Osoitan suunnatonta kiitollisuutta sille, joka silakat puolestani suurella tarkkuudella ja rakkaudella perkasi.

Silakanhan voi perata myös itse, ja ai että kun se onkin mukavaa askartelua! Siis ihan oikeasti tykkään. Aikaahan siihen toki kuluu, ja koska mieluummin käyttäisin eloni vaikka muuhun kokkaukseen tai siitä blogaamiseen, on ihan jees jos joku on kalat siistinyt puolestani. Mutta välillä jälki on kauniisti sanottuna aika hutiloitua. No, oppiipahan sitten arvostamaan kun vastaan lipuu ensiluokkaisen sievästi perkautunut yksilö.

Silakan tulisi olla jokaisen kukkaron nyörejä kiristelevän arkiruuan rakastajan suosikkiruokaa: se on hyvää, helppoa, edukasta ja terveellistäkin vielä. Silakkapihvien valmistusaikakin on varsin kilpailukykyinen esim. kalapuikkojen tai pakastepizzojen kanssa.

silakkapihvit

Sankarilliset silakkapihvit

  • silakkafileitä
  • suolaa
  • tilliä
  • pippuria
  • seesaminsiemeniä tai kookoshiutaleita

Silakkafileet pannaan yleensä kaupassa muovipussiin, mikä on varsin näppärää maustamisen kannalta. Mausteet voi näet ripotella suoraan pussiin. Sitten laitetaan pussin suu tiukasti suppuun ja vatkataan silakoita pussissa siten, että ne maustuvat tasaisesti. Jos haluaa pintaan jotain rouskuvaa, voi sekaan (ja vielä pihvein päällekin) viskata seesaminsiemeniä, kookoshiutaleita tai mantelilastuja.

Lado silakkafileet uuninpellille kaksi päällekkäin siten, että sisukset tulevat vastakkain ja nahat jäävät ulos. Jos haluaa hifistellä, väliin voi ujuttaa jotain täytettä, kuten yrttisilppua tai tomaattipyrettä.

Alkuvalmisteluun ilman hifistelyjä menee 5 minuuttia. Uunissa pihvit valmistuvat 200 asteessa 10-15 minuutissa. Kiertoilmalla ehkä jo nopeamminkin!

silakkapihvilöt ja lisukkeet

Ehätin sitten hotkaista osan annoksesta ennen kuin hoksasin, että tämähän on blogaamisen arvoinen makuelämys taas kerran.

Lisukkeena toimii toinen arjen pikaruokasankari -kyhäelmä eli pilkotut ja höyrytetyt kasvikset. Kuvassa kurpitsaa (butternut squash, en vieläkään muista mikä tuo on suomeksi), bataattia ja porkkanaa. Höyrytettyjen kasvisten maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa kun ne silaa kevyesti suolalla ja rasvalla eli pelkästään voilla tai sitten suolalla ja vaikkapa kylmäpuristetulla oliiviöljyllä. Tuohon annokseen livahti vihretävää ja oikein maukasta hamppuöljyä sekä ripaus timjamia.

Tiikeripuuroja

Aamupuurokateus ja -kaiho pääsi iskemään muutamaan otteeseen, joten pakkohan se oli loihtia oma (ja vielä parempi) puuro. Vieläpä sellainen, joka kelpaisi esitellä kivikautisillekin kavereille.

Puuro lähti rakentumaan kuin itsestään jännän tiikeripähkinän ympärille. Tiikeripähkinähän ei nimestään huolimatta ole pähkinä vaan kastanjasädekaislan juurimukula. Kyseessä on ikivanha viljelyskasvi, jota ainakin Espanjan suunnalla kasvatetaan.

Pähkinäallergikoillekin sopivan tiikeripähkinän maku on makeahko ja mantelimainen. Luultavasti siksi se tunnetaan myös maamanteli-nimellä. Pähkylät sisältävät paljon hyviä rasvahappoja, kalsiumia, magnesiumia, C- ja E-vitamiineja. Korkean energia- ja kuitupitoisuutensa tähden tiikeripähkinät sopivat naposteltaviksi erityisen hyvin diabeetikoille ja painonhallinnastaan kiinnostuneille – kuitu kun tasaa verensokerin heilahteluja ja pitää kylläisenä kauan.

Totta tosiaan, tätä aamupuuroa kun lappasi suuhun, pysyi nälkä loitolla petollisen pitkään!

tiikeripuuro

Tiikerin aamupuuro (1 pienehkö annos, lämmin!)

  • 1 dl tiikeripähkinöitä (liotettuna)
  • 1 dl lämmintä chai-maustettua pakuriteetä
  • 1 banaani
  • 1/2 avocado
  • pieni kourallinen goji-marjoja
  • 1 rkl kookosöljyä
  • 1 rkl lucumaa
  • 1/2 tl kanelia
  • ripaus suolaa

Tiikeripähkinät on hyvä panna likoomaan 24h (tai edellisenä iltana) ennen puuron tekoa. Kaada liotusvesi pois ja huuhtaise pähkinät lävikössä. Blendaa ne lämpimän pakuriteen seassa ensin, lisää sitten loput aineet ja surauttele tasaiseksi.

Taannoisen ystävänpäivän kunniaksi kehittelin myös söpön pinkin variantin:

pinkki tiikeripuuro

Vaaleanpunaisen tiikerin puuro (2 annosta)

  • 1,5 dl tiikeripähkinöitä (liotettuna)
  • tilkka vettä
  • 2 banaania
  • 1 appelsiinia
  • 2dl mansikoita
  • ripaus suolaa
  • jotain superfuudeja, jos haluaa (esim. 1tl macaa)

Blendaa ensin liotetut tiikeripähkinät vesitilkkasessa (n. 0,5-1dl), ja lisää sitten loput aineet. Koristele nätisti ja tarjoa toinen annos jollekin kivalle (tai säästä itsellesi koska säkin oot kiva!). <3

Kreikkalaiset lihapullat

Lihapulla on helppo ja varma arkiruokavaihtoehto. Vaikkei sen raaka-aineena käytettävä jauheliha laadukkainta saatavilla olevaa lihaa edustakaan, on siinä kuitenkin lihaisia protskuja houkuttelevan edullisessa muodossa. Käy siis hyvin opiskelevan tai kitsailevan luolamiehen pirtaan.

Sekä taikinan että pullain pyöräytyksestä selviää yllättävänkin vinhaan – suunnilleen vartissa! Jollei sitten innostu näpertelemään jotain edistyneempiä muotoja.  Aivan pieniä nökäreitä kannattaa välttää, jotta jäljellä olisi jotain syömistäkin sitten kun  pullista on neste lirahtanut pihalle niiden kypsyessä. Helpoimmalla pääsee kun tekee isoja pullia tai pötköjä. Muistakaas se.

Yksinkertaisin lihapullaresepti pitää sisällään: jauhelihaa, suolaa ja pippuria. Sipuli on myös hyvänmakuinen lisä, jos masu sitä sietää. Jotkut panevat sekaan vielä kananmunan. Siitä saa lisäprotskua ja makua, mutta ilmankin pärjää aivan mainiosti. Sen mummon käyttämän korppujauhon funktio on tuoda lisää taikinamassaa ja illuusiota kylläisyydestä. Unohda se. Jos pullan umpilihaisuus tai lihan kalleus hirvittää, suosittelen jatkamaan taikinaa esim. porkkana-, punajuuri- tai kesäkurpitsaraasteella tai sienihakkeluksella.

Syön lihapullia kuukaudesta toiseen kyllästymättä, sillä maustan ne joka kerta vähän eri lailla ja käyttelen eri lihoja. Esim. kanasta ja kalkkunasta saa helposti intialaisehkoja pullasia currylla tai garam masalalla. Suosikkini on tällä hetkellä kreikkalaistyyppinen lammaspulla, jossa maistuu minttu ja valkosipuli:

Kreikkalainen lammaslihapulla

  • 400g lampaan jauhelihaa
  • valkosipulinkynsi
  • pieni nippu persiljaa silputtuna
  • reilusti kuivattua minttua
  • suolaa
  • mustapippuria

Laita jauheliha kulhoon. Purista päälle valkosipulinkynsi. Silppua persilja ja heitä sekaan, samoin muutkin mausteet. Sekoita käsin (tai yhdellä kädellä, jotta toinen pysyy puhtaana). Muotoile taikinasta juuri sen muotoisia lihapullia kuin olet aina halunnutkin tehdä! Lado pullat leivinpaperoidulle pellille ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia (paistoaika riippuu pullan koosta!).

lihakeksi

Ok, halusin testata saanko tehtyä lihakeksejä, siksi tuo littana muoto. Minipihvejähän nuo oikeastaan ovat. Reseptikin on ihan eri kuin yllä. Sen pyöräytin ihan vain siitä ilosta että löysin kaupan hyllyltä lehmänmaidottoman ja huokean Pirkka-fetan! Taattu hittikombo tämäkin:

Aurinkokuivattu tomaatti-feta-lihapulla

  • 400g naudan jauhelihaa (luomu)
  • pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja
  • n. 50g fetaa
  • hyppysellisittäin yrttimausteita (basilikaa, oregaanoa, timjamia)
  • tujaus paprikamaustetta
  • töräys mustapippuria
  • ihan pieni ripaus suolaa

Valmistus noudattaa samaa logiikkaa kuin edellinenkin ohje. Ainekset kulhoon ja kädellä sekaisin. Feta kannattaa pilkkoa tai murentaa, jottei tule yhtenä isona könttinä vastaan. Pullat pellille, pelti uuniin 200 asteeseen noin vartiksi.

Lihapullat ovat helppoa naposteltavaa, ja niiden kanssa käy suunnilleen mikä vaan kasvislisuke. Useimmiten päädyn megasalaattivaihtoehtoon. Viimeksi tuli testattua ”keksisalaattia”, jossa lihalituskoiden lisäksi proteiinihuollosta vastaavat Da Vinci-keksit.

megasalaattitarjoiluehdotus

Keksisalaatti

  • jotain vihreää, jota kaapista löytyy: romaine-salaattia, vuonankaalia, sinimailasen ituja, persiljaa
  • kurkkusuikaleita
  • tomaatti
  • vihreää paprikaa
  • mustapippurirouhetta
  • hampunsiemenöljyä
  • aurinkokuivattu tomaatti-feta-liha”keksejä”
  • Da Vinci -keksejä

Välimerellinen keksijä

Otetaan tujaus innovatiivisuutta ja kumarretaan Välimeren suuntaan. Saadaan aikaan semmoinen välipalakeksintö, jota italialainen renesanssinerokin ihastuksissaan esittelisi. Tämä resepti oli nimettävä kunnianosoituksena hänen mukaansa.

Keksintöjä Välimeren seutuvilta

Suolaisempi Da Vinci -keksi saa makua aurinkokuivatusta tomaatista, oliivista ja välimerellisistä yrteistä. Sopii popsittavaksi niin karppaajille, gluteenitonta ja/tai paleoliittista ruokavaliota noudattaville kuin vegaaneillekin. Olkaa niin hyvät:

Da Vinci -keksit

  • 1 dl hasselpähkinäjauhoa
  • 1 dl kookoshiutaletta
  • 0,5 dl pellavansiemenrouhetta
  • 2 rkl psylliymia
  • 1/2 tl basilikaa
  • 1/2 tl oreganoa
  • ripaus mustapippuria
  • ripaus suolaa
  • 1-2 rkl hampunsiemeniä
  • 0,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
  • 0,5 dl vettä
  • n. 6 cm nysä kesäkurpitsaa
  • 1 dl vihreitä kivettömiä oliiveja
  • 2-3 rkl pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja

Aloita mittaamalla kuivat ainehet kulhoon. Mausta ja lisää hampunsiemenet. Sekoita hyvin. Lisää kuivuuteen kosteutta vedellä ja oliiviöljyllä. Sekoittele jälleen. Taikinan tulee ollakin vähän kokkareista ja jähmeähköä.

Soseuta sauvasekoittimella kesäkurpitsa ja oliivit, ja sekoita sose muun taikinan sekaan. Lisää pilkotut aurinkokuivatut tomaatit keksimössöön sattumiksi.

Kaapaise lusikalla taikinasta köntti käteen, muotoile palloksi ja pellillä lättänäksi keksiksi. Toista n. 15 kertaa (riippuen käden ja köntin koosta). Paista 175 asteessa 20 minuuttia.

Mamma mia mikä makuelämys!

Da Vinci -keksilöitä

Keksit ovat jo itsessään niin maistuvia, etteivät juuri kyytipoikaa kaipaa. Voi toki toimisi. Päätin silti sipaista muutamalle pikkuleivälle jääkaapista löytyneen persiljarasvakokeilun jämiä, ja maittoihan sekin. Tässä vielä resepti vihertävälle levitteelle, jonka margariinin vaaroista valistava Paula Heinonenkin hyväksyisi!

Persiljavoi

  • 100g pehmennyttä voita (luomu)
  • 1 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä (luomu)
  • 1 dl vettä
  • 1 täyteen ahdettu (muumi)kupillinen tuoretta persiljaa
  • 1 valkosipulinkynsi

Jännät lisäosat, ota tai jätä:

  • 1 rkl balsamico-etikkaa
  • 1/2 tl chilirouhetta
  • 1/2 tl korianterinsiemeniä

Paloittele voikimpale pienemmiksi paloiksi ja anna pehmetä hetkinen huoneenlämmössä. Blendaa se ja kylmäpuristettu oliiviöljy, ja lisäile vesi seokseen vähitellen. Heitä lopuksi mausteosasto blenderiin. Persiljaa voi vähän pieniä saksilla kipossa ensin, jollei luota omaan sekoittimeensa. Samoin valkosipulinkynnen voi pusertaa sekaan, niin maku leviää levitteeseen tasaisemmin.

Koetin aluksi tehdä tästä jotain chimichurrin tapaista kastiketta, ja siksi mukaan tuppautuivat balsamico ja chili. Korianterit pomppivat sekaan jostain hetken mielijohteesta. Aluksi mausteöljy oli vähän turhan tujun makuista, mutta voi pehmensi sen lempeäksi. Mmm. Tosiaan, laita mausterasva jääkaappiin kovettumaan ja maustumaan vielä pariksi tunniksi ennen käyttöä (ja siellä se kannattaa säilyttääkin).

Lopuksi vielä pähkinäjauhon metsästysvinkki!

Tässä ja edellisessä keksireseptissä käytetyt pähkinäjauhot löysin Ruohonjuuresta hopeanhohtoisesta Ölmuhle Solling -nimisen valmistajan pussista.

Suklaakeksijä

Leipomustuotekehityskoneisto on käynyt tammikuun ajan kuumana keittiössäni, jossa ei suvaita munaa, maitoa eikä viljoja (gluteenittomia tai ei). Kuivatuilla hedelmillä, hunajalla ja sokerillakaan ei hirveästi jalansijaa tai sananvaltaa näillä main ole.

Lukuisien käsiin murentuneiden ja/tai kärvähtäneiden leipien ja pannukakkujen jälkeen en ollut uskoa ruuanmaisteluelimiäni: keksin kertalaakista toimivan keksireseptin!!! Voi kyllä, se on kolmen huutomerkin arvoinen saavutus.

suklaakeksejä!

Ystävälliset suklaakeksit

  • 1 dl pähkinäjauhoa (käytin saksanpähkinä-)
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 0,5 dl pellavansiemenrouhetta
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 2 rkl psylliumia
  • 2 rkl ruokosokeria
  • 1 banaani
  • 80 g voita
  • kourallinen hasselpähkinöitä ja rusinoita

Sekoita kuivat aineet ja sattumat (hasselpähkinät ja rusinat) kulhossa. Soseuta banaani haarukalla ja vatkaa se jauhojen joukkoon. Sulata voi mikrossa, kaada kulhoon ja veivaa taikina tasaiseksi. Lisää loraus vettä, jos sekoittaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Nostele taikinasta keksin kokoisia nokareita leivinpaperoidulle pellille ja muotoile ne littanoiksi pyörylöiksi. Tekniikka vapaa. Totesin parhaaksi sen, että ottaa taikinaa pienen nyrkillisen, tekee siitä kädessä pallon ja littaa sen sormilla pellille. Pyöräytin tuosta taikinamäärästä 16 keskikokoista keksiä.

Paista 175 asteessa 20 minuuttia. Annoin valmiiden keksien jäähtyä vähän aikaa pellillä ja sitten käänsin ne varovaisesti ympäri, jotta pohjapuoli rapeutuisi myös.

(Tosipaleot ja -karpit voivat korvata sokerin esim. stevialla. Tiukimmat paleoihmiset myös viittaavat kintaalla voille. Pähkäilin, että reseptiä voisi soveltaa siten, että korvaisi voin kaakaovoilla ja/tai kookosrasvalla ja käyttäisi keksit uunin sijaan jääkaapin kautta!)

Milk and cookies

Keksit ovat parhaimmillaan vielä hiukkasen lämpiminä ja tuoksuvina. Nautitaan perinteisesti maidon tai vähemmän perinteisesti hampunsiemen- tai tiikeripähkinämaidon (kuvassa) kanssa. <3