Aurinko tuli salaattiin ja jännät porkkanat

On päiviä, joina asiat tuntuvat poikkeuksellisen selkeiltä. Sitä vaan jotenkin suoraan tietää mitä lähteä tekemään tai minne mennä. Se on hieno tunne, ja useimmiten palkintona meditaatiosessioista. Suosittelen kokeilemaan!

Kaikkein hauskimpia ovat ne päivät, kun pyörii ruokakaupassa (tai keittiössä) ja kroppa suorastaan huutaa mitä tarvitsee: ”Ei tee yhtään mieli lihaa!” ”Pakko saada porkkanaa!” ”Jotain vihreää nyt, paljon!” Elimistön viesteihin tuntuu tulleen jotain järkeä, kun on päässyt sokerin- ja roskaruuanhimosta eroon (mikä onnistuu kun vaivautuu vaihtamaan tilalle parempaa ruokaa). Vaikka suklaahimo edelleen iskeekin, se ei ole ollut viime aikoina niin voimakas kuin aiemmin, ja se suuntautuu pelkästään tummaan suklaaseen. Myöskään kahvia ei ole tehnyt mieli, ei sitten yhtään!

Vastikään minulla oli juurikin tuo suunnaton tarve puputtaa porkkanoita. Ja appelsiineja. Oikeastaan mitä tahansa, mikä on oranssia! Jännittävää. Yleensäkin ruuanlaitossa kiinnitän huomiota väreihin, ja olen oppinut että samanväriset ainekset sopivat usein makunsakin puolesta hyvin yhteen. Väreillä myös on vaikutus siihen, minkälainen kokemus ruokailuhetkestä tulee. Mikä onkaan hienompaa kuin lautaselle järjestetty räiskyvän värinen taidenäyttely, joka ravitsee sekä ruumista että sielua!

oranssi salaatti

Kuvassa muotoilijaystäväni Roosan asettelema viehko salaattiannos kylpemässä huhtikuun auringossa.

Salaatti oranssilla

  • lollorosso-salaattia
  • tuoretta pinaattia
  • kurkkua
  • keltaista paprikaa
  • keitettyjä punaisia linssejä
  • appelsiinia
  • jänniä porkkanoita (ohje alempana)
  • tuoretta korianteria

Huuhdo ja pieni salaatti, pinatti, kurkku ja paprika ja yhdistä ne kulhoon salaattipohjaksi. Lado lautasille ja asettele päälle punaisia linssejä, appelsiinia ja porkkanoita. Tuore korianteri jakaa mielipiteitä, joten käyttele sitä sitten varovaisesti. Lorauta päälle oliivi- tai hamppuöljyä sekä tyrskähdys sitruunamehua.

Jännät porkkanat

(Ohje Well Fed -keittokirjasta, toimii muutenkin lisukkeena ja ihan sellaisenaankin.)

  • 500g porkkanoita
  • 1/2 rkl juustokuminaa
  • 1/4 tl kanelia
  • 1/4 tl suolaa
  • 1/4 tl jauhettua mustapippuria
  • 1,5 rkl kookosöljyä
  • 1/2 sitruunan mehu (jos haluat)
  • tuoreita yrttejä, esim. persiljaa, minttua (jos haluat)

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Kuori porkkanat ja paloittele niistä tikkuja (semmoisia pienen sormen paksuisia). Laita porkkanat kulhoon. Sulata kookosöljy (vesihauteessa tai vaikka mikrossa jos uskallat!) ja sekoita mausteet öljyyn. Heitä öljyt porkkanoiden päälle ja sekoittele niin jotta ne maustuvat tasaisesti.

Alkuperäisessä ohjeessa muuten mainitaan, että porkkanoita sekoitellessa kuuluisi laulaa säkeistö suosikkibiisiäsi! Unohdin sen, mutta ensi kerralla sitten. Se saattaa vaikuttaa lopputulokseen!

Levitä porkkanat leivinpaperilla vuoratulle pellille tai uunivuokaan. Paista 15-20 minuuttia kunnes ne ovat vähän ruskistuneet. Ennen tarjoila pirskottele pinnalle sitruunamehua ja tuoreita yrttejä.

Valoisaa kevättä! <3

 

 

Kesäkurpitsaspaghetti ja kermainen simpukkakastike

Tänään on hurjan simpukkareseptin aika.

Alkupaloiksi makustellaan kuitenkin elämänviisautta:

Jos lopputulos ei vastaa asetettua tavoitetta, on yritettävä uutta ratkaisutapaa – tai muokattava tavoite vastaamaan lopputulosta.

Jälkimmäistä tapaa soveltamalla pääsee helpommalla ja tulee samalla kasvattaneeksi hyväksyntälihastaan.

Tämän alustuksen jälkeen voin kertoa, että tavoitteenani oli valmistaa simpukkainen pastakastike kesäkurpitsaspaghetilleni. Se ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Spagun valmistus kuitenkin sujui leikiten, sillä se on helpompaa kuin heinänteko.

Kesäkurpitsaspaghetti

  • 1 kesäkurpitsa
  • 1 rkl kookosöljyä paistamiseen
  • ripaus suolaa

Ota esille raastinrauta ja raasta kesäkurpitsasta pitkiä spaghettimaisia suiruja. Jos kesäkurpitsa on iso, sen voi puolittaa, jotta spagusuikaleet mahtuvat leikkuulaudalle ja lautaselle.

Kuvassa esitellään hyvä tekniikka raastinraudan ja alustan asetteluun. Tarkoituksena on siis vedellä kesäkurpitsaa itseä päin. Palaa kannattaa kääntää 90 astetta viimeistään puolivälissä, niin se pysyy kädessä paremmin. Aivan kaikkea ei tarvitse saada raastetuksi, jämäpalat voi paloitella sitten kastikkeen sekaan (kukaan niitä sieltä huomaa).

Image

Ota esiin kattila ja laita se liedelle (lämpötilaksi sopii 7 asteikolla 1-9, 4 asteikolla 1-6). Sujauta sisään ruokalusikallinen kookosöjyä. Anna öljyn sulaa ja heivaa kesäkurpitsaspaghetit kattilaan. Pyörittele niitä, jotta öljy tarttuu tasaisesti. Ripottele pyörittelyn lomassa sekaan myös suolaa (musta- tai valkopippuri sopii mausteeksi myös mainiosti). Tarkoituksena on, että kesäkurpitsa lämpenee ja pehmenee hiukan. Se valmistuu yllättävän nopeasti. Mikäli keittelet spahgettiasi liian lämpimissä olosuhteissa ja/tai liian pitkään, siitä rupeaa irtoamaan rivakasti nestettä ja koostumus muuttuu löllöksi. Treenaamalla löytyy sopiva tatsi tähänkin hommaan.

Et ehkä uskoisi, että söisit yhden kokonaisen kesäkurpitsan yhdeltä istumalta, mutta niin vaan voi tämän spaghetoidun kurpitsan kanssa käydä! Se ei nimittäin turpoile mahassa samaan tapaan kuin viljavammat versiot. Yksi pienehkö kesäkurpitsa täyttää yhden nälkäisen syömärin, iso puolestaan riittää kahdelle pieniruokaisemmalle. Kesäkurpitsaspagun etuna on myös se, että se ei juurikaan maistu kesäkurpitsalta vaan se imaisee itseensä maun päällensä lätkäistystä kastikkeesta!

Koska olen päättänyt hieroa tuttavuutta meren herkkujen kanssa, tänään kastike rakentui simpukoiden varaan.

Hurjan hyvä kermainen simpukkakastike (tai -keitto)

  • 200g kuorettomia sinisimpukoita
  • valkosipulinkynsi
  • rasiallinen pinaattia
  • 1-2dl kookosmaitoa (Santa Marian extra creamy on parasta!)
  • suolaa
  • valkopippuria
  • muskottipähkinää
  • chilirouhetta
  • (loraus limemehua tai valkoviintä toisi varmasti vielä hyvää lisäpotkua!)

Lorauta kattilan pohjalle mieleistä paistorasvaa ja laita simpukat sinne. Itse käytin pakastettuja simpukoita, joten niiden sulamisessa menee tovi. Niitä voi välillä kieritellä ympäriinsä. Samalla onnistuu pinaatinlehtien huuhdonta lävikössä ja saksinta kulhossa. Kun simpukat osoittavat sulamisen merkkejä, ole valmiina valkosipulinkynnen kanssa. Puserra se simpukoiden päälle ja sekoittele taas. Täysin sulaneiden ja lämmenneiden simpukoiden seuraksi voi sitten lisätä hienonnetun pinaatin. Pinaatti saa kypsyessään nopeasti tummemman vihreän sävyn, ja se riittää. Sitten onkin kookosmaidon (tai -kerman) vuoro. Seuraavaksi mausteita näppituntumalla; itse käytin ripauksen suolaa, valkopippuria, muskottipähkinää ja hyppysellisen chilirouhetta.

Kurkataanpa tässä välissä kattilaan!

Image

Näyttääpä herkulliselta! Mutta melko litkuiselta. Nyt seuraakin sitten kriittinen vaihe. Jos nimittäin haluat, että syöt nimenomaan kastiketta, se lienee viisainta suurustaa. En äkkiseltään keksinyt siihen paleokeittiöön soveltuvaa tapaa (olisin kookosjauhoa kokeillut, mutta lopussa oli), mutta maissijauholla ainaskin luulisi onnistuvan. Muussa tapauksessa voit lisätä kattilaan vaikkapa pari desiä vettä ja (hieman pätkityt) kesäkurpitsaspaghetit, mikäli päädyt siihen että pisteletkin poskeesi mieluummin nuudelisoppaa!

Itse elättelin vielä toiveita spaghettikastikkeesta, mutta lautasella annos paljastikin todellisen luontonsa. Rankkaisin tämän lopputuloksen jonnekin spaguannoksen ja nuudelikeiton välimaastoon.

Image

Kesäkurpitsaa jäi hieman yli ja vetistä kastiketta reippaasti enemmän. Päätin hyväksyä tosiasiat, ja seuraavana päivänä söin kesäkurpitsanuudelisimpukkakeittoa.

Proteiinisuunnitelmia ja tunnelmia

Seuraa väliaikaraportointia tiukasta ruokavaliokorjauksestani. Sepustus saattaa tarjota vinkkejä niille, jotka koettavat johdattaa itseään paleoruokailun saloihin.

Ekat pari viikkoa sujui mainiosti. Söin paljon lihaa (kauan eläköön ruuansulatusentsyymit ja suolahappolisä!) ja oli hyvät kokkailuinspikset.

Sitten erään työpäivän jälkeen nälkäisenä ja väsyneenä sain itseni kiinni toteamasta, että nyt on kyllä käynnissä vaikea dieetti. Paleo ilman kananmunaa ja mantelia on aivan mahottoman haastava yritelmä. Varsinkin tällaiselle tyllerölle, joka on tottunut käyttelemään ravinnokseen lähinnä smoothieita, salaattia, tummaa suklaata, teetä ja teeleipää (gluteenittomana, tietty). Puhti syöminkeihin on aiemmin tullut pitkälti juuri kananmunasta ja maitotuotteista, jotka nyt ovat molemmat pannassa. Huomattakoon myös, että vakkarityötä tekemättömänä pärjäilijänä pyrin usein ruokainvestoinneissani kohti minimikustannuksia. En siis yksinkertaisesti ole tottunut siihen, että minun tulisi syödä jotain lihaisaa vähintään kahdesti päivässä.

Prodea ja rasvaa on siis heitettävä kehiin entistäkin enemmän, muuten iskee nälkä ja ketutus. Ratkaisu riittävään protskunsaantiin on eittämättä säännöllinen kaupassakäynti ja lihaosastolla vierailu! Totesin, että jonkinlainen suunnitelmallisuus voisi olla paikallaan, jotta myös muistaisin toteuttaa elämässäni tuota kaunista ajatusta. Voisin syödä viikon mittaan proteiineja esimerkiksi näin:

  • Ma: smoothiepäivä
  • Ti: (lampaan) jauheliha, äyriäiset
  • Ke: kana / kalkkuna (+ ti jämät)
  • To: riista
  • Pe: kala
  • La: nauta
  • Su: possu (= pekoni)

Smoothie-/soppapäivän pitäminen kerran viikossa tuntuisi hyvältä, jos muina päivinä söisi lihaa, ja varsinkin jos viikonloppuna tulee mässyteltyä raskaammin. Lihoja koetin listata mahdollisimman monipuolisesti, sillä vaihtelu ehkäisee yliherkistymistä. Keskiviikon jälkeisiinkin päiviin muuten sisältyy aina edellisen päivän jämien syönti, vaikken sitä erikseen joka kohtaan kirjoittanutkaan.

Viikon kokeilun jälkeen…

Eihän se ihan putkeen mennyt. Ensinnäkään, en jaksanut kokata liharuokia noin usein. Sitten kun kokkasin, satsista yleensä riitti jopa kolmeksi päiväksi. Muita liha-aterioita tuli paikkailtua nopeammin valmistuvilla smoothieilla (hamppuproteiinijauheella!) ja kasvissosekeitolla, vuohenjuustolla ja siemenkräkkereillä. Satuin myös tekemään aika ison satsin ruokaisaa pähkinäraakasuklaata…

Maha on voinut aika perushuonosti ehkä osin ruokavaliosta johtuvan stressin ja epäsäännöllisten ruokailuiden tähden (ja sattuipa vielä se jokakuinen hankalin mahaviikkokin kohdalle). Optimaalisin syömisrytmi on vielä hakusessa. Kotipäivinä olen painellut yleensä kahden aamiaisen taktiikalla kuin paraskin hobitti (klo 10 jälkeen eka smoothie, sitten joku ”leipä”setti ja/tai kahvia ja suklaata :S), ja syön sitten kunnon ruokaa kun tulee nälkä (joskus iltapäivällä, viimeistään kuudelta) – tai mutustelen välipaloiksi jotain munatonta pannukakkuyritelmää ja salaattia. Illaalla syön jotain välipalankaltaista tai sitten kunnollisempaa ruokaa. Välillä iltakokkaus lipsuu jonnekin iltakymmenenkin tienoille.

Ruokailurytmi on siis asia, johon olisi syytä kiinnittää huomiota. Aamiaisen syöminen kuitenkin ajoittuu suunnilleen lounasaikaan, joten se voisi olla ihan rehellisen kunnollinen, lihaisa ruokasatsi. Seuraava kunnon ruoka olisi 15-18 välissä. Iltapalaksi voisi hyvin jättää helpommin sulavan smoothien ja ”leivät”.

Mahan oloa ovat hankaloittaneet myös työstressi, epäsäännölliset unet ja kahvi. Kahvi ikävästi buustaa kahta edellistä, joten sen kanssa pitäisi olla aika varuillaan. Juon korkeintaan kupillisen päivässä, ja senkin pyrin ajoittamaan ennen klo 14:a. Sekään ei tunnu riittävän, silti tulee rauhaton olo koko päiväksi. Parempi olisi koettaa olla ilman. Nnnghh.

Jos nyt en vielä kuitenkaan heittäisi hanskoja tiskiin tämän ruokavalioyrityksen kanssa. Alussa oli mukana muutenkin pientä lipsuntaa, kun piti tyhjätä varastoja esim. punajuurista, taateleista ja cashew-pähkinöistä. Aika suppeaksi raaka-ainevalikoima tässä silti jää. Mutta jos sitä koettaisi suunnitella tulevaisuutta paremmin. Vielä lopuksi muutama vinkki, jotka helpottavat kiireisen viikon ruuanlaittomeininkejä ja lounasevästelyä:

  1. Tee iso keitto. Huolehdi, että siinä on paljon sattumia, ja että sattumien seassa on proteiinia. Esim. äyriäiset käyvät hyvin soppaan. (Kylkeen siemenleipää!)
  2. Tee iso salaattipohja. Tuunaile siitä megasalaattiannoksia lisäämällä päivän lihatäyte sun muut, kuten idut ja lämpimät kasvikset.

Uuden vuoden skarppaus

Vuodenvaihteessa on monella tapana kääntää uusi lehti elämässä. Itse olen usein viitannut kintaalla kaikenmoisille lupauksille, mutta tänä vuonna 2013 teen poikkeuksen! Aion vihdoin skarpata ruokailuni suhteen ihan kunnolla ja ryhtyä kyttäämään syömisiäni kuin mummo naapuria. Ei nyt välttämättä koko vuotta kerralla, mutta jos edes kaksi ensimmäistä kuukautta.

Motiivina skarppaukselle on mystinen pallomahani. Se ei ole kadonnut sitten minnekään, vaikka tässä on jos jonkinlaista ruokavaliota, ihmelääkettä ja matokuuria testattu. Myönnän että olen melko altis lipsumaan kaikenlaisista syömärajoituksista, koska ne ovat olleet kohdallani ikävän monipuolisia. Välillä olen silti jaksanut tsempata pitempiäkin jaksoja, mutta lopetellut taas kun tuloksia ei ole näkynyt.

Riesanani ovat siis monituiset allergiat, heikko ruuansulatus sekä mahan herkkä reagointi stressiin.

Stressin lievityksessä meditaatio ja liikunta toimivat mukavasti. Voisin siis jälleen ottaa meditaation päivärutiiniksi, ja käväistä joogaamassa säännöllisesti edes kerran viikossa.

Ruuansulatuksen apulaisena toimivat entsyymit (Enzymedican Digest Spectrum) sekä suolahappolisä (Solgarin Betaine Hydrochloride), joita olen vihdoin oppinut popsimaan säännöllisesti aterioiden yhteydessä! Maitohappobakteereja napsin myös – ruuansulatusjugurtteja en (katsopa huviksesi ensi kerralla paljonko siinä purkissa on sokeria!).

Allergiat johtunevat rempalleen mennestä suolistosta, jota koetan lepytellä jättämällä allergisoivat ruoka-aineet väliin. Tein kesällä 2012 itsekseni uuden allergiatestin Food Detectivellä, ja tulos oli seuraavanlainen:

Vältä!

  • lehmänmaito
  • kananmuna

Vähennä: 

  • riisi
  • manteli
  • maapähkinä
  • hiiva

Tarkkaile:

  • vehnä
  • ruis
  • peruna
  • palkokasvit
  • parapähkinät
  • kala (ei tonni-)

Aiemmin olin ruokaillut lähinnä viljoja, turhia hiilareita ja joitain muita allergisoivia aineita kartellen, mutta tuon testin (ja myöhempien omien kokemusten) valossa on syytä lakaista dieetistä myös maidot, kananmunat ja mantelit tiehensä. Eli hyvästi vaan karppausleipomukset, nyyh! Palkokasvit saavat myös jäädä omaan rauhaansa, mutta kalasta en ajatellut luopua aivan tyystin.

Samaan syssyyn voisin koettaa siivota ruokakaapistani myös enimmät FODMAP-hiilihydraattien lähteet. Kyseessä on siis paksusuolessa fermentoituvat lyhytketjuiset hiilihydraatit, joiden on todettu aiheuttavan kipua ja turvotusta ärtyneestä suolesta kärsiville. Joudun siis lisäämään vähennettävien listaan seuraavat ainekset (katso täydellinen lista Terveystalon sivulta):

Vähennä FODMAPpeja:

  • omena, päärynä, kirsikka, aprikoosi, luumu, viinirypäle, vesimeloni, mango
  • kuivatut hedelmät, erityisesti rusina
  • punajuuri, maa-artisokka, kaali, sipuli
  • sienet
  • cashew-pähkinät
  • hunaja
  • pastillit ja purukumit (jotka sisältävät xylitolia ja muita sokerialkoholeja)
  • useat terveysjogurtit ja -juomat

Kaalit ja sipulit olivatkin tuttuja ongelmallisia kumppaneita, mutta hedelmien, cashewien ja hunajan kohdalla tekee jo tiukkaa – nyt nimittäin raakakakkuosastokin rupesi näyttämään kielletyltä herkulta. Onneksi FODMAP-hiilareiden vähennyssuosituksissa kehotetaan nimenomaan syömään kyseisiä ruoka-aineita mahdollisimman vähän eikä pyrkimään niistä täysin eroon. Tavoite olisi vähentää FODMAP-hiilihydraatit 10g päivässä, johon mahtuu esim. 2 omenaa (200g hedelmää) tai 9 kuivattua taatelia (yht. 65g), ja näiden lukemien valossa väittäisin että maltillinen siivu raakakakkuakin on ihan ok. :) (Lue lisää Reijo Laatikaisen artikkelista.)

Seuraavaksi on paikallaan katsaus sallittujen aineiden listalle:

  • riista, lammas, nauta, possukin ehkä
  • kalkkuna, kana
  • tonnikala (ja muut kalat)
  • äyriäiset eli katkaravut ja simpukat
  • kurkku, tomaatti, kesäkurpitsa, munakoiso, paprika, bataatti, porkkana, selleri, oliivi
  • salaatti, yrtit, idut (ei pavusta), levät
  • marjat
  • sitrushedelmät, banaani, kiwi, melooni (ei vesi-)
  • hassel-, saksan- ja pekaanipähkinä, siemenet
  • kaakaopapu \o/
  • inkivääri, chili ja valkosipuli (maltillisesti)
  • rasvat: kylmäpuristetut oliivi- ja kookosöljy, kaakaovoi, voi
  • ”maito”: kookosmaito ja -kerma, hamppumaito, vuohenmaito
  • superit
  • avocado?

Testien ja FODMAP-listojen mukaan kauran (ja maissin!) pitäisi olla ihan ok ja varmaan myös muiden ihmeviljojen (quinoa, hirssi, tattari), mutta lueskelin hiljattain niistä sellaista juttua että tekee mieli jättää nekin pois ainakin kokeilujakson ajaksi. Ujutin listalle oman käden kautta voin sekä superit, joita nykyään aika pienissä määrin nautin (lähinnä ashwagandhaa, raakakaakaota, viherjauheita ja chia-siemeniä, joskin chiaa tarvinnee vähentää sen ihmeviljankaltaisten ominaisuuksien tähden). Avocado on kysymysmerkillä varusteuttu, koska se löytyy joiltain FODMAP-listoilta, mutta elämä ilman avocadoa tuntuisi tällä hetkellä kohtuuttoman vaikealta.

Ja kas, lopputuloshan näyttää ihan paleolta eli kivikautisen ihmisen ruokavaliolta. Hoksasin sen hiljattain ja olenkin jo plärännyt ahkerasti oivallista MonkeyFood-blogia paleotietouden ja -reseptien perässä. Hyvältä näyttää! Joskin monia paleoherkkuja (ja etenkin leivonnaisia :( ) vaivaa itselleni sopimaton munaisuus. Joululahjaksi saamassani Well Fed -paleokeittokirjassa puolestaan piisasi munattomia ja muutenkin inspaavia reseptejä, joten eiköhän tässä pärjätä.

Luvassa on siis tästä lähtien reseptejä paleo-painotteisesti. Aivan joka aterialle en lihaa päädy ujuttamaan, sillä se tuntuu tällä hetkellä liian raskaalta sekä kropalle että kukkarolle. Meinaan kuitenkin sukeltaa entistäkin syvemmälle vedenalaiseen maailmaan ja hieroa lähempää tuttavuutta äyriäiskavereiden ja levien kanssa.

Suklaatakaan en unohda!

Toivon kaikille herkullisia, uusia ja ennakkoluulottomia makuelämyksiä vuodelle 2013!

Saa ruokkia

Olen viime aikoina koetellut lähipiirini kärsivällisyyttä meuhkaamalla säännöllisesti lähes pelkästään kahdesta aiheesta: lopputyön kirjoittamisesta ja ruokaongelmistani. Jälkimmäinen viittaa siis siihen, mitä kupuni kestää ja mitä ei. Kävin viikko sitten hakemassa lääkäriltä uudet neuvot ja allergiatestitulokset, joiden mukaan tässä nyt pitäisi ruokailla. Eihän tämä nyt enää ole juttu eikä mikään, kun näitä erinäisiä ruokavaliokikkailuja on tullut jo harjoitettua pari vuotta, ja viimeiset kuukaudetkin olen roudannut töihin lähes aina omat eväät. Tykkään muuten myös maistattaa kokeellisia kokkailujani kavereillani (saa ilmoittautua vapaaehtoiseksi uhriksi!). Silti vielä enemmän arvostan sitä, että joku vaivautuu valmistamaan minulle aterian lukuisat rajoitukseni huomioon ottaen. Koska menneen viikon kuluessa jo ainakin kolme ihmistä on ehtinyt udella mitä minulle saa syöttää, päätin rustailla tämän äärimmäisen kiinnostavan listan sallituista ja kielletyistä aineista. Opinpahan tässä samalla pysymään näistä kärryillä itsekin.

EI – ”Punainen lista” eli paha yliherkkyys. Pois pelistä 3-6kk.

  • kana
  • riisi, maissi, tattari
  • pavut (linssit näyttäisi olevan ok, kikherneistä en tiedä)
  • vadelma
  • viinirypäle (eli ei myöskään viiniä ja rusinoita)

EI – ”Vaaleanpunainen lista” eli semipaha yliherkkyys. Näitä välttelen 1-2kk.

  • nauta, sika, kalkkuna
  • sipuli ja valkosipuli
  • karpalo ja puolukka
  • papaija
  • maustepippuri, piparjuuri ja oregaano

EI – muista syistä:

  • prosessoidut asiat (tunnistaa tuoteselosteesta. Rankasti E-koodatut ja hämmentävillä aineilla silatut einekset ovat niitä epäilyttävimpiä.)
  • kotimaiset viljat (kauraa käyttelen ajoittain)
  • valkoinen sokeri
  • peruna (uudet satunnaisesti ok)
  • maapähkinä
  • soija (-maito ei ikimaailmassa, -kastiketta ja tofua harrastan harvakseltaan)

Luultavasti tulen toimeen kaiken muun kanssa, joita tässä en vielä luetellut. Jos jostakusta tuntui siltä, ettei jäljelle jäänyt mitään ravinnoksi kelpaavaa, tässä vielä inspiraatioksi herkkuja, joita katselen lautasellani ilomielin ja lähes päivittäin. (Luettelo muuten muistuttaa huomattavan paljon Harvardin ja erään suomalaisen terveysblogaajan ehdotusta ihanneruokavaliosta!)

SAA RUOKKIA näillä:

  • mahdollisimman luonnolliset asiat =)
  • vihreät rehut: salaatit, yrtit, kasvit ja levät
  • kasvikset (paitsi nuo EI-listojen tärkkelyspitoiset ja sipulit)
  • hedelmät
  • marjat: mansikka, mustikka, herukat, tyrni, karviainen, lakka (ehkä? mitäs muita näitä nyt onkaan…)
  • sienet
  • idut (kunhan ei pavuista)
  • pähkinät ja siemenet
  • laatuöljyt: esim. oliivi, rypsi, kookos
  • ihmeviljat: quinoa, hirssi, amarantti
  • kalat ja äyriäiset
  • lammas ja riistaliha
  • kananmuna ja maitotuotteet, joskin vähemmissä määrin
  • superit

Näillä mennään – joko syödään?

Juomapuolesta mainitsen vielä sen verran, että latkin enimmäkseen vettä ja teetä yrteillä tai vihreänä. Muun värisiä teitä ja kahvia kuluu myös ajoittain.

Viherrys

Se ei ole kallellaan politiikkaan. Se ei kerro peukalon väristä. Se ei myöskään kadehdi.

Se on kunnianosoitus kaikelle, mikä luonnossa vihertää.

Viherrys aikoo olla kokoelma enemmän tai vähemmän vihertäviä viserryksiä eloni tieltä. Ainakin näin alkuun tarkoituksena olisi päästää liuta kasvispitoisia jemmaan kertyneitä reseptejä  nautiskelemaan julkisuuden (tai ainakin päivänvalon) tuomaa huumaa. Luvassa on myös tarinoita terveyden tavoittelusta ja vihreyden etsimisestä kaupunkiviidakossa. Jos sille päälle satun, valotan myös erinäisiä ekoilujani, nuukailua ja tuunailua.

Tervetuloa mukaan ihmettelemään ja fiilistelemään viherrystä!