Kevätsmuutheja

On jossain määrin käsittämätöntä, miten vähän smuuthieohjeita blogistani löytyy siihen nähden että elän lähinnä smuuteilla, suklaalla ja salaatilla. Nää on vaan niin peruskauraa, eivätkä usein edes kovin jännän näköisiä. Ellei niitä sitten pane söpöihin kuppeihin (ja/tai pinnalle joitain kivannäkösiä sattumia).

vihreä ja oranssi smuuthi

Taisin taannoin mainita jotain siitä, että tekee mieli jotain vihreää tai oranssia. Se on näkynyt viime päivien smuutheissakin. Mymmeli nielaisi oranssin hedelmäisen energiapommin ja Muikkunen elimistöä puhdistavaa ja virkistävää vihreää.

Jos olet smuuthienoviisi, aloita hedelmäisemmästä. Tuo vihreä versio edustaa hc:mpää osastoa, eikä välttämättä uppoa terveysruokiin tottumattomille. Minusta siitä tuli silti varsin hyvänmakuinen vihreäksi smuuthieksi.

Reseptejä voi taas soveltaa vapaamielisesti. Plussalla merkkasin ne ei-niin-kriittiset ainekset, jotka voi hyvällä omatunnolla vaikka jättää pois. Ainemäärillä tavaraa tulee suurin piirtein kolmen muumimukillisen tai yhden muumimukin ja yhden isomman smuuthielasin verran.

Mymmelin hedelmät

  • pari kourallista tyrniä
  • 1 banaani
  • 1 appelsiini
  • 1 avocado
  • + loraus kookosmaitoa
  • + keltaisia superfood-jauheita kuten tocoa (1 rkl), lucumaa (1rkl) tai macaa (1tl)
  • + 1/2 rkl ruusunmarja- tai pihlajanmarjajauhetta

Blenderiin ja sekaisin. Vettäkin voi lisäillä, varsinkin jos tykkää juoksevammasta.

Muikkusen vihreät eväät

  • puoli puskaa salaattia
  • 1 avocado
  • sopiva palanen hunajamelonia
  • puolikas omenaa
  • + 1-2 vartta selleriä
  • + 1 rkl hampunsiemenrouhetta
  • + 1 tl spiruliinaa
  • + 1 tl tulsia

Tiedät kyllä mitä tehdä. Sellerin suhteen sitten semmoinen varoituksen sananen, että voi mennä aikaa ennen kuin a) oppii tekemään smuuthien, jonka seassa se menee alas ja b) tottuu sen makuun.

Ensimmäinen omakohtainen mukavissa merkeissä sujunut kohtaaminen sellerin kanssa tapahtui toisen Nooran Powersaft-reseptin siivittämänä.

oranssi ja vihreä smuuti

Luulen että ystävällisestä muumikupista smuuthin tarjoaminen voi madaltaa ennakkoluuloisten lasten ja vähän aikuisempienkin lasten kynnystä sukeltaa smuuthiemaailmaan. Jos innostut testaamaan puolestani, kerro kuinka kävi!

Kreikkalaiset lihapullat

Lihapulla on helppo ja varma arkiruokavaihtoehto. Vaikkei sen raaka-aineena käytettävä jauheliha laadukkainta saatavilla olevaa lihaa edustakaan, on siinä kuitenkin lihaisia protskuja houkuttelevan edullisessa muodossa. Käy siis hyvin opiskelevan tai kitsailevan luolamiehen pirtaan.

Sekä taikinan että pullain pyöräytyksestä selviää yllättävänkin vinhaan – suunnilleen vartissa! Jollei sitten innostu näpertelemään jotain edistyneempiä muotoja.  Aivan pieniä nökäreitä kannattaa välttää, jotta jäljellä olisi jotain syömistäkin sitten kun  pullista on neste lirahtanut pihalle niiden kypsyessä. Helpoimmalla pääsee kun tekee isoja pullia tai pötköjä. Muistakaas se.

Yksinkertaisin lihapullaresepti pitää sisällään: jauhelihaa, suolaa ja pippuria. Sipuli on myös hyvänmakuinen lisä, jos masu sitä sietää. Jotkut panevat sekaan vielä kananmunan. Siitä saa lisäprotskua ja makua, mutta ilmankin pärjää aivan mainiosti. Sen mummon käyttämän korppujauhon funktio on tuoda lisää taikinamassaa ja illuusiota kylläisyydestä. Unohda se. Jos pullan umpilihaisuus tai lihan kalleus hirvittää, suosittelen jatkamaan taikinaa esim. porkkana-, punajuuri- tai kesäkurpitsaraasteella tai sienihakkeluksella.

Syön lihapullia kuukaudesta toiseen kyllästymättä, sillä maustan ne joka kerta vähän eri lailla ja käyttelen eri lihoja. Esim. kanasta ja kalkkunasta saa helposti intialaisehkoja pullasia currylla tai garam masalalla. Suosikkini on tällä hetkellä kreikkalaistyyppinen lammaspulla, jossa maistuu minttu ja valkosipuli:

Kreikkalainen lammaslihapulla

  • 400g lampaan jauhelihaa
  • valkosipulinkynsi
  • pieni nippu persiljaa silputtuna
  • reilusti kuivattua minttua
  • suolaa
  • mustapippuria

Laita jauheliha kulhoon. Purista päälle valkosipulinkynsi. Silppua persilja ja heitä sekaan, samoin muutkin mausteet. Sekoita käsin (tai yhdellä kädellä, jotta toinen pysyy puhtaana). Muotoile taikinasta juuri sen muotoisia lihapullia kuin olet aina halunnutkin tehdä! Lado pullat leivinpaperoidulle pellille ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia (paistoaika riippuu pullan koosta!).

lihakeksi

Ok, halusin testata saanko tehtyä lihakeksejä, siksi tuo littana muoto. Minipihvejähän nuo oikeastaan ovat. Reseptikin on ihan eri kuin yllä. Sen pyöräytin ihan vain siitä ilosta että löysin kaupan hyllyltä lehmänmaidottoman ja huokean Pirkka-fetan! Taattu hittikombo tämäkin:

Aurinkokuivattu tomaatti-feta-lihapulla

  • 400g naudan jauhelihaa (luomu)
  • pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja
  • n. 50g fetaa
  • hyppysellisittäin yrttimausteita (basilikaa, oregaanoa, timjamia)
  • tujaus paprikamaustetta
  • töräys mustapippuria
  • ihan pieni ripaus suolaa

Valmistus noudattaa samaa logiikkaa kuin edellinenkin ohje. Ainekset kulhoon ja kädellä sekaisin. Feta kannattaa pilkkoa tai murentaa, jottei tule yhtenä isona könttinä vastaan. Pullat pellille, pelti uuniin 200 asteeseen noin vartiksi.

Lihapullat ovat helppoa naposteltavaa, ja niiden kanssa käy suunnilleen mikä vaan kasvislisuke. Useimmiten päädyn megasalaattivaihtoehtoon. Viimeksi tuli testattua ”keksisalaattia”, jossa lihalituskoiden lisäksi proteiinihuollosta vastaavat Da Vinci-keksit.

megasalaattitarjoiluehdotus

Keksisalaatti

  • jotain vihreää, jota kaapista löytyy: romaine-salaattia, vuonankaalia, sinimailasen ituja, persiljaa
  • kurkkusuikaleita
  • tomaatti
  • vihreää paprikaa
  • mustapippurirouhetta
  • hampunsiemenöljyä
  • aurinkokuivattu tomaatti-feta-liha”keksejä”
  • Da Vinci -keksejä

Välimerellinen keksijä

Otetaan tujaus innovatiivisuutta ja kumarretaan Välimeren suuntaan. Saadaan aikaan semmoinen välipalakeksintö, jota italialainen renesanssinerokin ihastuksissaan esittelisi. Tämä resepti oli nimettävä kunnianosoituksena hänen mukaansa.

Keksintöjä Välimeren seutuvilta

Suolaisempi Da Vinci -keksi saa makua aurinkokuivatusta tomaatista, oliivista ja välimerellisistä yrteistä. Sopii popsittavaksi niin karppaajille, gluteenitonta ja/tai paleoliittista ruokavaliota noudattaville kuin vegaaneillekin. Olkaa niin hyvät:

Da Vinci -keksit

  • 1 dl hasselpähkinäjauhoa
  • 1 dl kookoshiutaletta
  • 0,5 dl pellavansiemenrouhetta
  • 2 rkl psylliymia
  • 1/2 tl basilikaa
  • 1/2 tl oreganoa
  • ripaus mustapippuria
  • ripaus suolaa
  • 1-2 rkl hampunsiemeniä
  • 0,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
  • 0,5 dl vettä
  • n. 6 cm nysä kesäkurpitsaa
  • 1 dl vihreitä kivettömiä oliiveja
  • 2-3 rkl pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja

Aloita mittaamalla kuivat ainehet kulhoon. Mausta ja lisää hampunsiemenet. Sekoita hyvin. Lisää kuivuuteen kosteutta vedellä ja oliiviöljyllä. Sekoittele jälleen. Taikinan tulee ollakin vähän kokkareista ja jähmeähköä.

Soseuta sauvasekoittimella kesäkurpitsa ja oliivit, ja sekoita sose muun taikinan sekaan. Lisää pilkotut aurinkokuivatut tomaatit keksimössöön sattumiksi.

Kaapaise lusikalla taikinasta köntti käteen, muotoile palloksi ja pellillä lättänäksi keksiksi. Toista n. 15 kertaa (riippuen käden ja köntin koosta). Paista 175 asteessa 20 minuuttia.

Mamma mia mikä makuelämys!

Da Vinci -keksilöitä

Keksit ovat jo itsessään niin maistuvia, etteivät juuri kyytipoikaa kaipaa. Voi toki toimisi. Päätin silti sipaista muutamalle pikkuleivälle jääkaapista löytyneen persiljarasvakokeilun jämiä, ja maittoihan sekin. Tässä vielä resepti vihertävälle levitteelle, jonka margariinin vaaroista valistava Paula Heinonenkin hyväksyisi!

Persiljavoi

  • 100g pehmennyttä voita (luomu)
  • 1 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä (luomu)
  • 1 dl vettä
  • 1 täyteen ahdettu (muumi)kupillinen tuoretta persiljaa
  • 1 valkosipulinkynsi

Jännät lisäosat, ota tai jätä:

  • 1 rkl balsamico-etikkaa
  • 1/2 tl chilirouhetta
  • 1/2 tl korianterinsiemeniä

Paloittele voikimpale pienemmiksi paloiksi ja anna pehmetä hetkinen huoneenlämmössä. Blendaa se ja kylmäpuristettu oliiviöljy, ja lisäile vesi seokseen vähitellen. Heitä lopuksi mausteosasto blenderiin. Persiljaa voi vähän pieniä saksilla kipossa ensin, jollei luota omaan sekoittimeensa. Samoin valkosipulinkynnen voi pusertaa sekaan, niin maku leviää levitteeseen tasaisemmin.

Koetin aluksi tehdä tästä jotain chimichurrin tapaista kastiketta, ja siksi mukaan tuppautuivat balsamico ja chili. Korianterit pomppivat sekaan jostain hetken mielijohteesta. Aluksi mausteöljy oli vähän turhan tujun makuista, mutta voi pehmensi sen lempeäksi. Mmm. Tosiaan, laita mausterasva jääkaappiin kovettumaan ja maustumaan vielä pariksi tunniksi ennen käyttöä (ja siellä se kannattaa säilyttääkin).

Lopuksi vielä pähkinäjauhon metsästysvinkki!

Tässä ja edellisessä keksireseptissä käytetyt pähkinäjauhot löysin Ruohonjuuresta hopeanhohtoisesta Ölmuhle Solling -nimisen valmistajan pussista.

Hampurilaissalaatti

Oi minkä reseptin vahingossa keksinkään! Lapsuuden maku hyppäsi kielelle – sellainen maku, josta en ollut vuosiin uneksinutkaan, ja jota en toisaalta hirveästi osannut myöskään kaivata. Vaikka lapsena elämän tähtihetkiä olivat ne, kun isä kiikutti jälkipolvensa mäkkiin syömään, olen sittemmin teini-iässä kokenut ”roskaruoka on epäterveellistä” -herätyksen.

Varsinkin hampurilaisen makuun yhdistyy vahvasti mielikuva roskaruuasta. Roskaruokamielikuvaan puolestaan liittyy kaikenlaista ikävää (kuten ihmisten sairastelut, ylipaino ja SuperSize Me:n erittäin havainnollinen ja ellottava animaatio kananuggetinvalmistusprosessista). Hampurilaismaun löytäminen omalta lautaselta oli siis häkellyttävä, mutta toisaalta myös hykerryttävää kokemus. Tämähän onkin ihan sallittua näin!

Hampurilaissalaatti

  • salaattipohja Nooran tapaan (useampia eri salaatteja ja tummaa vihreää)
  • läjä jauhelihaa
  • tomaattia
  • paprikaa
  • pikkusuolakurkkuja

Kastike

  • sinappia
  • oliiviöljyä
  • balsamico-etikkaa

Hyvä salaattipohja syntyy helpolla esim. S-ryhmän kaupoista saatavasta Italiano-salaattipaketista, jossa on rucolaa, jokin pieni salaattikerä ja jotain punertavaa salaattia. Revi ja sekoita. Jauheliha pannussa kypsennä, suolalla ja mustapippurilla mausta, cayenneakin voi lisätä.

Samassa pannussa jälkilämmöillä voi kieräyttää tomaatin- ja paprikanpalaset!  Mausta kuten edellä, korvaa cayenne basilikalla tai yrttisekoituksella. (Lämpimät kasvit salaatin seassa tuovat muuten erittäin tervetullutta vaihtelua salaattieläimen ruokapöytään. Kokeile myös uunikasviksia! Mutta ei tässä salaatissa. Noniin, takaisin sivuraiteelta.)

Jos olet joku salaattikastikevelho ja viitseliäs, tehtaile salaatinkastike jossain erillisessä astiassa. Jätän mittailun omalle vastuulle. Koska itse olen taipuvainen oikomaan mutkia – ja vieläpä tykkäämään sinappisattumista salaatissani – toimin näin: läträsin salaatin päälle ensin balsamicoa, sitten iiiisolla kädellä oliiviöljyä ja pari nokaretta dijon-sinappia.

hampurilaissalaatti

Maku on aivan uskomaton! Luullakseni taika piilee suolakurkku-jauheliha-sinappi kombossa, jota tomaatti ja jokin jäävuorisalaatin kaltainen komppaavat auliisti. Jos haluaa vetää homman överiksi, kannattaa lähteä tarkastelemaan sellaisia kumppanuksia kuin majoneesi ja cheddar. Ehkäpä myös pekoni.

Hampurilaissalaatti on taattu hitti väsähtäneen juhlijan viikonloppuaamiaisella. Toisekseen tämä salaatti on myös niin äijä, että sitä kehtaa karskimpikin kundi puputtaa. Ja hei, miettikää minkälaisen vaikutuksen sillä voi tehdä lihansyöjäneitosiin jonkun väsyneen darrapizzan sijaan!

Ravintolapäivän salaattidemot

Oi jos jostain saada voisin kunnollisen ja kohtuuhintaisen salaatin!

Sitäpä mietin usein kaupungilla nälkäisenä tarpoessani. Onneksi lauantaina 17.11. koittaa ravintolapäivä, jolloin pääsen pystyttämään juuri sellaisen ravintolan kuin haluaisinkin! Siellä tulee olemaan raakakakkuja, mausteisia juomia ja tietenkin salaattia – kaikki kunnollisia ja kohtuuhintaan. (Sekä kauniita naisia ja musiikkia, mutta se on aivan toinen juttu.)

Koemaistatin kanssaravintoloitsijoilleni kahta erilaista salaattia, ja palaute oli niin ylistävää, että molemmat salaatit päätyivät heittämällä ruokalistalle.

Annokset on tehtailtu vuosien saatossa kehittämääni salaattifilosofiaa kunnioittaen:

  1. Kunnon salaattipohja on kaiken aa ja oo. Se on se vihreä osa, joka koostuu salaatista tai useammasta (mitä tummempaa, sen parempaa), tuoreista yrteistä, versoista, iduista ja kurkusta ja/tai kesäkurpitsasta.
  2. Salaatti on hieno ruokalaji, ja sen kuuluu olla kasvisvoittoinen. Lisukkeet valitaan mielikuvitusta käyttäen suosimalla kasviksia, pähkinöitä, siemeniä ja merilevää. (Jos saatavilla on hyvää lihaa, kalaa tai juustoa, sallitaan toki täytevalikoiman laajennus myös niihin.)
  3. Salaattia valmistettaessa ei sorruta perinteisiin tympeyksiin kuten ”jäävuorisalaatti-kurkku-tomaatti-ehkä porkkana”- ja ”jäävuorisalaatti ja pizzantäytteet, mielellään purkista” -linjaan.
  4. Salaatti ja kylmäpuristettu öljy ovat erottamattomat ystävät.
  5. Ei pidä arkaileman mausteita! Ne voi lisätä öljykastikkeeseen tai ripotella pinnalle.

Sitten on vuoro reseptien. Käytin molemmissa salaateissa samaa salaattipohjaa ja kokosin lisukkeet annoksiin erikseen.

Salaattipohjademo

  • Salaattisekoitusta, jossa erivärisiä salaatteja (ainakin punasalaattia ja vuonankaalia)
  • Punamangoldia
  • Perillaa (punertava yrtti)
  • Kurkkua
  • Kesäkurpitsaa

Rusoposki-lisuke

  • Kurpitsansiemeniä
  • Hampunsiemeniä
  • Kuivattua viikunaa
  • Lampaanmaitojuustoa
  • Marinoituja punajuurisuikaleita (oliiviöljy, rosmariini, timjami, mustapippuri, suola)

Paratiisi-lisuke

  • Appelsiinia
  • Pekaanipähkinöitä
  • Marinoituja kurpitsasuikaleita (seesam-öljy ja jouluiset mausteet kuten kaneli, inkivääri, pomeranssinkuori)

Kastikkeeksi tuli kumpaiseenkin kylmäpuristettua oliiviöljyä, ja mausteeksi ripottelin suolaa, mustapippuria ja oranssiin salaattiin ainakin kanelia.

Ravintolapäivänä 17.11. Lady Cinnamon-ravintolamme tarjoilee siis tämän ohjenuoran mukaan valmistettuja herkkusalaatteja! Pieniä muutoksia resepteihin varmasti tulee, mutta raaka-ainelistan voi vielä tarkistaa paikan päällä. Allergiset ja erityisruokavalioiset huomioimme parhaamme mukaan. Etukäteen voin jo kertoa, että Paratiisiin lisättäneen vielä tofua ja Rusoposken juusto tulee olemaan vuohenmaidosta.

Kuvista valtaisat kiitokset Lauralle! En tiedä mitä ihmeitä se neitonen kamerani kanssa teki, mutta eipä ole koskaan laittamani ruoka näyttänyt näin hyvältä. <3

Välipalaa karppaajan suuhun

Teki mieli leipää, mutten jaksanut odottaa uunissa paistetuvia mantelileipäsiä (vaikka ne nopeasti valmistuvatkin). Kehittelin sitten suunnilleen samasta reseptistä tällaisen pannuleivän, joka päätyikin muistuttamaan enemmän lettua tai ohukaista. Helppoa ja hyvää eniveis.

Oma keksimät karppiohukaiset

  • 2 munaa
  • 3rkl turkkilaista jugurttia
  • 1dl mantelijauhoa
  • 2rkl pellavansiemenrouhetta
  • 1rkl psylliumia
  • suolaa
  • tuoretta persiljaa ja korianteria (ei pakollinen)

Sekoita munat ja juge, lisää jauhomaiset ainekset. Jos olet tosi luovalla päällä, jatka mössöä yrteillä tai vaikkapa porkkanaraasteella. Sulata pannussa nokare voita ja heitä muutama nokare taikinaa käristymään. Muista kääntää jossain vaiheessa. Lopputulos maistuu sellaisenaan, ja erityisen hyvästi juuston kanssa.

Karppiohukaiset ja paahtuneet kurpitsansiemenet

Samaan syssyyn voisin jakaa kovasti kehuja keränneen kurpitsansiemenohjeen. Pesee maistuvuudessaan (ja terveellisyydessäänkin) popparit ja sipsit mennen tullen!

Jännät paahdetut kurpitsansiemenet

  • kookosöljyä
  • kurpitsansiemeniä
  • suolaa
  • juustokuminaa
  • kaardemummaa
  • chiliä

Lado paistinpannuun listan mukaisessa järjestyksessä. Paahda kunnes poksuu kivasti.

Eväspalat

Joudun lähes joka päivä selättämään ”mitä mukaan evääksi” -ongelman, sillä sijaitsen suurimman osan ajasta turvallisen kotikeittiön ulkopuolella enkä ruokarajoitteideni tähden kelpuuta lautaselleni mitä tahansa työpaikkaruokalamurkinaa tai ruokakaupan evästiskin antimia (eli enimmäkseen leipää tai jäävuorisalaattia säilykelisukkeilla). Useimmiten laukkuun päätyy itse tehtailemani salaatti ja/tai smoothie. Myönnän kyllä, että olen laiska ja liian kiireinen kokkaillakseni tuntikausia, ja kaiken muun lisäksi vielä jossain määrin pihi, kun vielä jonkin aikaa kituuttelen suunnilleen opintotuen suuruisella ruokarahalla. Esittelemäni eväs- ja reseptivinkit tulevat siis jatkossakin noudattelemaan pitkälti yksinkertaista ja toivottavasti myös melko edullista kaavaa.

Tämän eväsinnovaation lähtökohtana oli suolanhimo, helppous ja vaihtelu sille ainaiselle salaatille/smoothielle. Innoittajina toimivat niin bataattiranskikset kuin trail mixitkin, ja lopputuloksesta tuli nyt jotain niiden ja salaatin väliltä.

Eväspalat (saa ehdottaa parempaakin nimeä!)

  • Retiisejä 6
  • Kesäkurpitsaa peukalon mittainen pala
  • Porkkana
  • Kukkakaalia kourallinen
  • Cashew- ja macadamiapähkinöitä yhteensä reilu kourallinen
  • Kurpitsan- ja sesaminsiemeniä

Mausteeksi suolaa ja mitä nyt sattuu löytymään. Käytin seuraavia:

  • Tuoretta persiljaa
  • Tuoretta inkivääriä
  • Merisuolaa
  • Mustapippuria
  • Cayenne-pippuria
  • Juustokuminaa
  • Timjamia
  • Paprikajauhetta

Kasvit paloiksi ja kippoon. Mausteet ja loraus rypsiöljyä (kylmäpuristettua luomua) perään ja homma sekaisin. Maku paranee, kun seisottaa satsia yön yli jääkaapissa. Viilennys auttaa myös säilyvyyteen hellekeleillä työmatkan yli – tai vaikka piknikkipaikalle asti!

Lopuksi vielä pari vinkkiä:

Vinkki 1: Tuore inkivääri säilyy ihan ällistyttävän pitkään hyvänä, kun sen kelmuttaa ja jemmaa jääkaappiin.

Vinkki 2: Retiisin lehtiä voi ja kannattaakin syödä, vaikka salaatin tai smoothien seassa (tai leivän päällä, jos sellaisia harrastaa). Näyttäytyvät tuossa kuvassa eväsboksin takana.