Salaattitacot avocadosalsalla ja graavilohella

Ihmisen aivo on kertakaikkisen jännä kapistus. Vaikka sitä onkin ihan väsy ja nälkäisen kärttyisä ja jopa vähän vastentahtoinen ruuanlaiton suhteen, välillä alitajunta yllättää ja pläjäyttää jääkaapin perukoilta löytyvistä jämistä kasaan semmoisen makuelämyksen että huhhuh. Sen siitä saa kun altistaa itseään liikaa ruuanlaitolle ja makukokeiluille. Sitä rupeaa laittamaan automaattisesti järisyttävän hyvää ruokaa. Gotta love my brain!

Hehkutuksen jälkeen sitten itse asiaan. Kokkisodassamme oli pakollisina aseina pian nahistuva cosmopolitan-salaatti ja pian pilaantuva graavilohi. Keittiössäni vallitsi myös onnellinen kypsien avocadojen tulva, joten salaattiwrapin täytteet valikoituivat kuin itsestään. Aivan täysin automaagisesti en kuitenkaan ollut päätynyt salaattiwrappi- tai -tacoillalliseen. Ajatus oli muhinut päässä koko päivän, sillä aamupäivällä olin saanut tekstarin, jossa kyseltiin salaattiwrappieni salaisuutta. Ties mistä sekin kaveri oli saanut kuulla, että olen joskus salaatinlehtiä tortillamaisesti täytellyt. Tuntemattomia ovat tiedonmurusten polut.

Nyt kun olen jo ehtinyt sekoittaa tässä lahjakkaasti sekä wrapit, tacot että tortillat, voidaan unohtaa koko juttu hetkeksi ja siirtyä ihmettelemään mitä sille avocadolle kävi.

avocadosalsa

Se meni tuollaiseksi soosiksi. Tekisi mieli sanoa salsaksi, mutten ole aivan varma siitä olisiko se sopivaa. Saa nyt luvan olla. Maku ainaskin oli enemmän kuin sopiva. Ihan törkyhyvä suorastaan.

Avocadosalsa tms

  • 2 avocadoa
  • 1 tomaatti
  • 1/2 vihreä paprika
  • 1/2 sellerinvarsi
  • 1/2 limen mehu
  • tuoreita yrttejä (esim. persiljaa, korianteria, basilikaa)
  • valkosipulinkynsi
  • pippuria
  • sitruunapippuria
  • suolaa
  • chiliä

Soosaa avocado haluamallasi metodilla. Haarukka käy, lohkareiset sattumat eivät tässä menoa haittaa. Harjoita kärsivällisyyttä ja pilko tomaatista, paprikasta ja selleristä aika pieniä palasia. Sekoittele ne avocadosoosin sekaan, samoin silputut tuoreyrtit ja puserrettu valkosipulinkynsi ja limemehu. Mausta niin reilulla kädellä kuin kehtaat.

Salsan maku paranee, kun se saa seistä tovin jääkaapissa. Jokunen tunti riittää ihan hyvin. Syömäkelpoa ja maukasta se on vielä seuraavanakin päivänä, ja ihme kyllä värikään ei ollut juuri kärsinyt.

salaattiveneet

Avocadosalsa päätyi siis salaattitacon täytteeksi graavilohisiipaleiden kanssa kuvan osoittamassa järjestyksessä. Uteliaisuus voitti ja innostuin änkemään vielä vuohenjuustoviipaleita seuraavien tacojen väliin. Olihan se entistäkin herkumpaa niin!

Vielä kaksi jatkokehitysvinkkiä (hyödynnä mieluummin erikseen kuin yhdessä):

1) Tacon voi koko komeudessaan kääräistä myös noriarkin (sitä sushilevää) sisään!

2) Kalan voi reseptissä korvata esim. jauhelihalla tai papusoosilla tai vaikka sillä vuohenjuustolla. Ilmakuivattu kinkkukin voisi toimia ja olla aika helppo ratkaisu. Pekonista puhumattakaan.

salaattitaco matkalla suuhun

Tämä ateria ei kypsennystä kaivannut, joten onnistuminen on lähestulkoon idioottivarmaa. En ole ihan varma siitä, mitä raakaruokailijat tuumaavat graavilohesta, mutta langetkoon resepti raw-kategoriaan nyt. Jos joku haluaa siitä mielipiteensä ilmaista, voi sanaista arkkuaan raottaa kommenttiosastolla.

Valkoinen smuuthie

Täällä jatkellaan yhä ruoka-aineiden valikointia värien perusteella. Hieman yllättäen vuorossa oli valkoinen (tai ihan vaaleanruskea). Askartelin hiljattain aivan järkyttävän hyvää raakaa valkosuklaata, jonka resepti lienee jaettava täälläkin piakkoin. Sitten valkeus levisi smuuthiekuppiin asti.

Resepti oli minun tekemäkseni smuuthieksi poikkeuksellisen yksinkertainen, hyvänmakuinen ja sosiaalisesti hyväksyttävän värinen. Tätä kehtaisin tarjota vieraillekin.

Valkea sametti

  • n. 1 dl vettä
  • 2 isoa kourallista cashew-pähkinöitä
  • 1 banaani
  • sopivasti hunajamelonia
  • reilu ripaus vaniljajauhetta
  • + 1 rkl soijalesitiiniä
  • + 1 rkl riisinlesejauhetta (toco)

Blendaa aluksi vesi ja pähkinät (cashewien sijaan myös mantelit tai macadamiat käyvät), ja voit ripautella vaniljatkin sekaan jo tässä vaiheessa. Lisää sitten hedelmät ja halutessasi superjauheet.

valkoinen samettinen smuuti

Järjestä itsellesi hemmotteluhetki ja nauti kaikessa rauhassa. <3

Kevätsmuutheja

On jossain määrin käsittämätöntä, miten vähän smuuthieohjeita blogistani löytyy siihen nähden että elän lähinnä smuuteilla, suklaalla ja salaatilla. Nää on vaan niin peruskauraa, eivätkä usein edes kovin jännän näköisiä. Ellei niitä sitten pane söpöihin kuppeihin (ja/tai pinnalle joitain kivannäkösiä sattumia).

vihreä ja oranssi smuuthi

Taisin taannoin mainita jotain siitä, että tekee mieli jotain vihreää tai oranssia. Se on näkynyt viime päivien smuutheissakin. Mymmeli nielaisi oranssin hedelmäisen energiapommin ja Muikkunen elimistöä puhdistavaa ja virkistävää vihreää.

Jos olet smuuthienoviisi, aloita hedelmäisemmästä. Tuo vihreä versio edustaa hc:mpää osastoa, eikä välttämättä uppoa terveysruokiin tottumattomille. Minusta siitä tuli silti varsin hyvänmakuinen vihreäksi smuuthieksi.

Reseptejä voi taas soveltaa vapaamielisesti. Plussalla merkkasin ne ei-niin-kriittiset ainekset, jotka voi hyvällä omatunnolla vaikka jättää pois. Ainemäärillä tavaraa tulee suurin piirtein kolmen muumimukillisen tai yhden muumimukin ja yhden isomman smuuthielasin verran.

Mymmelin hedelmät

  • pari kourallista tyrniä
  • 1 banaani
  • 1 appelsiini
  • 1 avocado
  • + loraus kookosmaitoa
  • + keltaisia superfood-jauheita kuten tocoa (1 rkl), lucumaa (1rkl) tai macaa (1tl)
  • + 1/2 rkl ruusunmarja- tai pihlajanmarjajauhetta

Blenderiin ja sekaisin. Vettäkin voi lisäillä, varsinkin jos tykkää juoksevammasta.

Muikkusen vihreät eväät

  • puoli puskaa salaattia
  • 1 avocado
  • sopiva palanen hunajamelonia
  • puolikas omenaa
  • + 1-2 vartta selleriä
  • + 1 rkl hampunsiemenrouhetta
  • + 1 tl spiruliinaa
  • + 1 tl tulsia

Tiedät kyllä mitä tehdä. Sellerin suhteen sitten semmoinen varoituksen sananen, että voi mennä aikaa ennen kuin a) oppii tekemään smuuthien, jonka seassa se menee alas ja b) tottuu sen makuun.

Ensimmäinen omakohtainen mukavissa merkeissä sujunut kohtaaminen sellerin kanssa tapahtui toisen Nooran Powersaft-reseptin siivittämänä.

oranssi ja vihreä smuuti

Luulen että ystävällisestä muumikupista smuuthin tarjoaminen voi madaltaa ennakkoluuloisten lasten ja vähän aikuisempienkin lasten kynnystä sukeltaa smuuthiemaailmaan. Jos innostut testaamaan puolestani, kerro kuinka kävi!

Aurinko tuli salaattiin ja jännät porkkanat

On päiviä, joina asiat tuntuvat poikkeuksellisen selkeiltä. Sitä vaan jotenkin suoraan tietää mitä lähteä tekemään tai minne mennä. Se on hieno tunne, ja useimmiten palkintona meditaatiosessioista. Suosittelen kokeilemaan!

Kaikkein hauskimpia ovat ne päivät, kun pyörii ruokakaupassa (tai keittiössä) ja kroppa suorastaan huutaa mitä tarvitsee: ”Ei tee yhtään mieli lihaa!” ”Pakko saada porkkanaa!” ”Jotain vihreää nyt, paljon!” Elimistön viesteihin tuntuu tulleen jotain järkeä, kun on päässyt sokerin- ja roskaruuanhimosta eroon (mikä onnistuu kun vaivautuu vaihtamaan tilalle parempaa ruokaa). Vaikka suklaahimo edelleen iskeekin, se ei ole ollut viime aikoina niin voimakas kuin aiemmin, ja se suuntautuu pelkästään tummaan suklaaseen. Myöskään kahvia ei ole tehnyt mieli, ei sitten yhtään!

Vastikään minulla oli juurikin tuo suunnaton tarve puputtaa porkkanoita. Ja appelsiineja. Oikeastaan mitä tahansa, mikä on oranssia! Jännittävää. Yleensäkin ruuanlaitossa kiinnitän huomiota väreihin, ja olen oppinut että samanväriset ainekset sopivat usein makunsakin puolesta hyvin yhteen. Väreillä myös on vaikutus siihen, minkälainen kokemus ruokailuhetkestä tulee. Mikä onkaan hienompaa kuin lautaselle järjestetty räiskyvän värinen taidenäyttely, joka ravitsee sekä ruumista että sielua!

oranssi salaatti

Kuvassa muotoilijaystäväni Roosan asettelema viehko salaattiannos kylpemässä huhtikuun auringossa.

Salaatti oranssilla

  • lollorosso-salaattia
  • tuoretta pinaattia
  • kurkkua
  • keltaista paprikaa
  • keitettyjä punaisia linssejä
  • appelsiinia
  • jänniä porkkanoita (ohje alempana)
  • tuoretta korianteria

Huuhdo ja pieni salaatti, pinatti, kurkku ja paprika ja yhdistä ne kulhoon salaattipohjaksi. Lado lautasille ja asettele päälle punaisia linssejä, appelsiinia ja porkkanoita. Tuore korianteri jakaa mielipiteitä, joten käyttele sitä sitten varovaisesti. Lorauta päälle oliivi- tai hamppuöljyä sekä tyrskähdys sitruunamehua.

Jännät porkkanat

(Ohje Well Fed -keittokirjasta, toimii muutenkin lisukkeena ja ihan sellaisenaankin.)

  • 500g porkkanoita
  • 1/2 rkl juustokuminaa
  • 1/4 tl kanelia
  • 1/4 tl suolaa
  • 1/4 tl jauhettua mustapippuria
  • 1,5 rkl kookosöljyä
  • 1/2 sitruunan mehu (jos haluat)
  • tuoreita yrttejä, esim. persiljaa, minttua (jos haluat)

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Kuori porkkanat ja paloittele niistä tikkuja (semmoisia pienen sormen paksuisia). Laita porkkanat kulhoon. Sulata kookosöljy (vesihauteessa tai vaikka mikrossa jos uskallat!) ja sekoita mausteet öljyyn. Heitä öljyt porkkanoiden päälle ja sekoittele niin jotta ne maustuvat tasaisesti.

Alkuperäisessä ohjeessa muuten mainitaan, että porkkanoita sekoitellessa kuuluisi laulaa säkeistö suosikkibiisiäsi! Unohdin sen, mutta ensi kerralla sitten. Se saattaa vaikuttaa lopputulokseen!

Levitä porkkanat leivinpaperilla vuoratulle pellille tai uunivuokaan. Paista 15-20 minuuttia kunnes ne ovat vähän ruskistuneet. Ennen tarjoila pirskottele pinnalle sitruunamehua ja tuoreita yrttejä.

Valoisaa kevättä! <3

 

 

Funky Purple Ice Cream

Lisää jäätelöä! Äkkiä ja nopeasti! Violettina, kiitos!

funky purple ice cream

Violetti mangojäde

  • 2 kourallista jäisiä karhunvatukoita
  • 2 kourallista jäisiä mangokuutioita
  • ehkä 0,5dl kookosmaitoa
  • reilu ripaus inkivääriä
  • pinnalle mulperei ja kookoslastui

Aineet blenderiin, vähän kärsivällisyyttä ja sekoitusta. Vettäkin voi tilkan lisätä, jollei blendaannu hyvästi. Tuplaa määrät, mikäli meinaat ruokkia toisenkin herkkusuun!

funky purple nut

Huomasitteko miten söpö ja kuvauksellinen pähkinä! Voi että! Miten voi ihminen olla näin pähkinöinä yhdestä pähkinästä! Tai siitä seikasta, että nää on varmaan hianoimpia ihan ite ottamiani ruokakuvia ever. <3

(Jos kuvat muuten näyttää jotenkin omituisen haaleilta tässä blogissa, vika ei ole silmissä vaan se on tämän blogitemplaten ominaisuus. Vie kursori kuvan päälle, niin johan näkyy väriä.)

Tsirp tsirp!

PS. Jäätelön kanssa nautittaavksi sopii Gogol Bordello: Start Wearing Purple.

PPS. Tsekkaa myös jätskin keltaisempi versio.

Erilainen aamulatte

Kuinka moni aloittaa aamunsa kahvikupillisella?

Kyllä minunkin aika usein tekisi mieli. Mutta meillä on vähän hankala suhde. It’s complicated, kuten asia naamakirjassa muotoiltaisiin.

Kahvin makuhan on parhaimmillaan ihan taivaallinen. Välillä se myös potkaisee energian ja ideatulvan virtaamaan, mikä joinain hetkinä on erittäin tervetullutta. Kahvi on myös yksi niistä harvoista lääkkeistä, joka joskus onnistuu taltuttamaan minulta orastavan migreenin.

Välillä se yksi kupillinen päivässä voikin sitten olla ihan liikaa. Tärisyttää ja närästää, väsyttää ja tuntuu levottomalta yhtä aikaa. Aivoissa sumenee ja sekä keho että mieli heittäytyvät stressiherkäksi. Illalla nukahtaminenkin on vaikeaa, vaikka kahviannoksesta olisi aikaa yli 10 tuntia.

Olen koettanut kartoittaa kahvinjälkeiseen olotilaan vaikuttavia tekijöitä. Parhaiten yleensä onnistun, kun ajoitan kahvin aamupäivään, se on laadukasta ja tummaa, sitä on vähän ja olen muistanut syödä jotain pohjalle. Toisinaan taas seuraukset eivät tunnu noudattavan mitään logiikkaa: joinain päänsärkyisinä päivinä huitaisen mukillisen naamariin illalla ja nukun silti kuin tukki.

Arvaamattomista seurauksista huolimatta kahvia on silti silloin tällöin saatava, enkä sitä ole tyystin itseltäni tahtonut kieltää. Juon sitä mustana vain hätätapauksissa, ja omat kyhäelmäni ovatkin enemmän sukua kahvidrinkeille kuin varsinaiselle kahville. Kahvihan on mitä parhain tekosyy käyttää kanelia, kaardemummaa ja vaniljaa, ehkä vähän hunajaa ja kaikenlaisia erikoismaitoja! Kahvin ei tarvitse olla näissä drinkeissä edes pääosassa, mutta sen maun pilkahdus luo silti illuusion kahvinjuonnista.

hamppumaitokahvi

Tätä erilaista aamulattea siemailin urakalla jo viime vuoden huhtikuussa, kun aurinko oli lämmittänyt verannan ja kutsui sinne aamiaisseurakseen. Reseptin kehittelin ashwagandha-superyrttiä kokeillakseni. Sen lupaillaan tasapainottavan hormonitoimintaa, nostavan serotoniinitasoja ja selkiyttävän mieltä. (Ja kyllähän viime keväällä fiilikset olivatkin poikkeuksellisen korkealla, joskin epäilen että enemmän siihen vaikutti oma asenne ja mielekkäiden juttujen tekeminen.) Perinteisesti ashwagandhajauhe sekoitetaan lämpimään maitoon ja hunajaan, mutta minäpä siitä sävelsin oman herkun.

Hamppumaitolatte

  • hamppumaitoa (2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä ja noin 1 dl vettä)
  • 1 tl ashwagandhaa
  • pikkuinen nokare hunajaa
  • 2 ripausta kanelia
  • kuumaa vettä
  • 1-2 tl pikakahvijauhetta tai loraus kahvia

Valmista ensin hamppumaito eli laita kuoritut hampunsiemenet blenderiin ja sekaan vähän vettä. Surauttele siemenet rikki. Halutessasi voit kaataa maidon siivilän läpi, mutta itselläni on tapana nauttia myös siemenmassan jämät kahvissani, ovathan ne hyvää ravintoa. Kaada hamppumaito isoon lattemukiin tai -lasiin ja päälle kuumaa vettä. Lisää ashwagandha, hunaja ja kaneli, sekoita. Testaa makua huviksesi ilman kahvia, se on herkullista niinkin! Mutta tuohan se kahvi siihen oman säväyksensä ja sävynsä.

Aurinkoisia aamuja. <3

Kauan odotettu pizzaohje

Pizzaresepti. Vihdoin ja viimein. Olen nautiskellut ja tarjoillut mainetta niittänyttä karppipizzaani jo yli kahden vuoden ajan, mutta resepti on pysytellyt visusti jemmassa. Melko pitkään ruokavalioni pyörikin pizzan ja purilaisten ympärillä, koska nehän nyt ovat semmoisia yleisesti tunnettuja lempiruokia ja saletisti hyviä! Omista versioistani tosin jää vähemmän pöhö ja läski olo kuin pakastealtaasta ongituista tai lähiostarilta tilatuista käntyistä.

Viimekesäisen allergiatestin tulos kuitenkin seisautti karppausleipomuskeittiöni. Puolen vuoden pizzabreikin jälkeen uskaltauduin testaamaan paleopohjaa – ja kylläpä kannatti! Vaikka se on työläämpi ja hitaampi tehdä, on se kyllä kaiken sen vaivan arvoinen. Vaikkei se loppujen lopuksi edes mitenkään kovin vaivalloinen ole, ihan normipizzapohjaan verrattavissa.

merenelavapizza

Saatte nyt kaksi pohjaa joista valita: ensimmäinen on ältsin nopea karppiversio ja jälkimmäinen ihan sellaisenaan teeleivästäkin käyvä paleopohja.

Karpin pikapizzapohja

  • 1 prk rahkaa tai kermaviiliä tai vastaava määrä turkkilaista jugurttia
  • 3 munaa
  • 1,5 dl mantelijauhoa
  • 1,5 dl kookoshiutaleita
  • 1 rkl psylliumia
  • 0,5 tl suolaa

Sekoita maitotuote ja munat kulhossa tasaiseksi. Lisää kuivat aineet ja sekoittele lisää. Kaada uuninpellille ja levitä tasaiseksi lastalla. Aikaa koko hommaan menee ehkä 5 minuuttia! Pohjaa on kuitenkin esipaistettava 200 asteessa 5-10 minuuttia (kunnes pinta saa väriä). Sillä aikaa voikin silputa muita ainehia.

Mantelin ja kookosen kombosta tulee hieman makeahko. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan osan korvaamista siemenjauhoilla (esim. salaattisiemensekoitus blenderiin ja surrr) ja pellavansiemenrouhetta (jota korkeintaan 1dl). Muistaakseni niitä hyödyntämällä tuli paras makuelämys vastaan!

Alkuperäisestä reseptistä kiitokset ja kumarrukset The Pizzapohjalle. On kyllä nimensä veroinen.

Paleo-pizzapohja

  • 1 dl pähkinä- tai kookosjauhoa
  • 1 dl siemenjauhoa
  • 0,5 dl pellavansiemenrouhetta
  • 0,5 dl kookoshiutaleita
  • 1 rkl psylliumia
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
  • 4 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja vesi ja vatkaa taikina kiinteähköksi möykyksi. Lätkäise möykky pellille ja levitä hyvällä lastalla (joka on vähän taipuisa) tasaiseksi. Pohja saa jäädäkin kohtalaisen ohueksi (katsopa esimerkkiä alla olevasta kuvasta). Esipaista 200 asteessa 20 minuuttia (kookospohjaa voi paistaa vähän pitempäänkin).

Muutama leipomustekninen lisähuomio: riippuu vähän pähkinä-/kookosjauhosta kuinka paljon se sitoo nestettä itseensä. Veikkaan että vaaleammat pähkinäjauhot (joissa on enemmän rasvaa) voivat pärjätä vähemmälläkin vedellä. Itse käytin Ölmuhle Solligin tuotteita, joissa sekä pähkinä- että kookosjauhoista on poistettu osa rasvasta, ja ne ovat aika imukykyisiä veden suhteen. Etenkin tuo kookosjauho, sille voisi hyvin juottaa vettä vielä yhden desin lisää. Öljyssäkään ei kannata pihistellä, sillä se auttaa taikinan levittämisessä.

Kookosjauhoisasta pohjasta sitten tosiaan tulee vähän makeampi, ja se sopii oivasti ananaspitoisten täytteiden alustaksi. Jos käyttää tummemman sorttista pähkinäjauhoa ja korvaa osan kookoshiutaleista pellavansiemenrouheella tai siemenjauholla, lopputuloksena on rukiisenkaltainen ja ”terveellisen” makuinen pizzapohja (mikä on minun suussani pelkkää plussaa, mutta joku muu voi olla eri mieltä. Raati kuitenkin ylisti!).

kookospohja

Seuraavaksi hypätään tomaattisoseelle. Mikäli pizzanvalmistajia on isompi joukko, kannattaa tekoprosessia jakaa useamman käsiparin haltuun. Yksi voi esimerkiksi työstää tämän herkullisen tomaattisoseen muiden pilkkoessa täytteitä. Jos on laiskalla päällä, ihan tomaattipyrekin riittää, mutta tuleehan siitä nyt paljon parempi näin:

Herkullinen tomaattisose

  • 1/2 tlk eli 200g tomaattimurskaa
  • 1 prk tomaattipyrettä
  • 1 tl kuivattua basilikaa
  • 1 tl kuivattua oreganoa
  • 1/2 tl mustapippuria
  • 1 valkosipulinkynsi puristettuna
  • (ehkä pätkä tuoretta chiliäkin)
  • (ja ehkä ripaus ruokosokeriakin)

Mittaa aineet kulhoon ja sekoita. That’s it! Levittele tomaattisose uunista tulleen pizzapohjan päälle.

Sitten vielä parit täytevaihtoehdot:

Meren hedelmät – perusvarma setti, jossa kaprikset yllättivät iloisesti (kuva viestin alussa):

  • tonnikala
  • katkarapu
  • kapris
  • ananas

Metsän vihannekset – killerikombo, joka uppoaa lihansyöjäänkin (kuvassa alla):

  • sipulia (esikuullotettuna)
  • suppilovahveroita (kuivatut ja liotetut käyvät näin talvisaikaan)
  • paprikaa
  • tomaattia
  • kesäkurpitsaa

sienipizza

Lappaa haluamasi täytteet pizzan päälle, ja lisää juustoraaste pinnalle.

Mutta hei, eiväthän tosipaleot mitään lehmänmaitoisaa juustoa käytä! Paninpas siis sen sijaan pizzani päälle kuumennettaessa maukastuvia vuohenmaidosta tehdyn saganaki-juuston paloja. Pizzamainen fiilis pääsi siinä livahtamaan hieman piirakan puolelle, mutta väliäkös sillä kun oli namia! (Kuvissa esiintyvä juustoraastepuoli oli suunnattu juustoraastetta kaihtamattomille vierailleni.)

Ainiin, paistohommat pitää muistaa vielä ennen syömistä. 200 astetta on hyvä, aikaa joku 10-20 minuuttia, riippuu siitä kuinka kauan täytteiden haluaa kypsyvän.

Muistakaa sitten että valmiin pizzan nostattaa pizzakuninkaallisten joukkoon kunnon kerros rucolaa!