Salaattitacot avocadosalsalla ja graavilohella

Ihmisen aivo on kertakaikkisen jännä kapistus. Vaikka sitä onkin ihan väsy ja nälkäisen kärttyisä ja jopa vähän vastentahtoinen ruuanlaiton suhteen, välillä alitajunta yllättää ja pläjäyttää jääkaapin perukoilta löytyvistä jämistä kasaan semmoisen makuelämyksen että huhhuh. Sen siitä saa kun altistaa itseään liikaa ruuanlaitolle ja makukokeiluille. Sitä rupeaa laittamaan automaattisesti järisyttävän hyvää ruokaa. Gotta love my brain!

Hehkutuksen jälkeen sitten itse asiaan. Kokkisodassamme oli pakollisina aseina pian nahistuva cosmopolitan-salaatti ja pian pilaantuva graavilohi. Keittiössäni vallitsi myös onnellinen kypsien avocadojen tulva, joten salaattiwrapin täytteet valikoituivat kuin itsestään. Aivan täysin automaagisesti en kuitenkaan ollut päätynyt salaattiwrappi- tai -tacoillalliseen. Ajatus oli muhinut päässä koko päivän, sillä aamupäivällä olin saanut tekstarin, jossa kyseltiin salaattiwrappieni salaisuutta. Ties mistä sekin kaveri oli saanut kuulla, että olen joskus salaatinlehtiä tortillamaisesti täytellyt. Tuntemattomia ovat tiedonmurusten polut.

Nyt kun olen jo ehtinyt sekoittaa tässä lahjakkaasti sekä wrapit, tacot että tortillat, voidaan unohtaa koko juttu hetkeksi ja siirtyä ihmettelemään mitä sille avocadolle kävi.

avocadosalsa

Se meni tuollaiseksi soosiksi. Tekisi mieli sanoa salsaksi, mutten ole aivan varma siitä olisiko se sopivaa. Saa nyt luvan olla. Maku ainaskin oli enemmän kuin sopiva. Ihan törkyhyvä suorastaan.

Avocadosalsa tms

  • 2 avocadoa
  • 1 tomaatti
  • 1/2 vihreä paprika
  • 1/2 sellerinvarsi
  • 1/2 limen mehu
  • tuoreita yrttejä (esim. persiljaa, korianteria, basilikaa)
  • valkosipulinkynsi
  • pippuria
  • sitruunapippuria
  • suolaa
  • chiliä

Soosaa avocado haluamallasi metodilla. Haarukka käy, lohkareiset sattumat eivät tässä menoa haittaa. Harjoita kärsivällisyyttä ja pilko tomaatista, paprikasta ja selleristä aika pieniä palasia. Sekoittele ne avocadosoosin sekaan, samoin silputut tuoreyrtit ja puserrettu valkosipulinkynsi ja limemehu. Mausta niin reilulla kädellä kuin kehtaat.

Salsan maku paranee, kun se saa seistä tovin jääkaapissa. Jokunen tunti riittää ihan hyvin. Syömäkelpoa ja maukasta se on vielä seuraavanakin päivänä, ja ihme kyllä värikään ei ollut juuri kärsinyt.

salaattiveneet

Avocadosalsa päätyi siis salaattitacon täytteeksi graavilohisiipaleiden kanssa kuvan osoittamassa järjestyksessä. Uteliaisuus voitti ja innostuin änkemään vielä vuohenjuustoviipaleita seuraavien tacojen väliin. Olihan se entistäkin herkumpaa niin!

Vielä kaksi jatkokehitysvinkkiä (hyödynnä mieluummin erikseen kuin yhdessä):

1) Tacon voi koko komeudessaan kääräistä myös noriarkin (sitä sushilevää) sisään!

2) Kalan voi reseptissä korvata esim. jauhelihalla tai papusoosilla tai vaikka sillä vuohenjuustolla. Ilmakuivattu kinkkukin voisi toimia ja olla aika helppo ratkaisu. Pekonista puhumattakaan.

salaattitaco matkalla suuhun

Tämä ateria ei kypsennystä kaivannut, joten onnistuminen on lähestulkoon idioottivarmaa. En ole ihan varma siitä, mitä raakaruokailijat tuumaavat graavilohesta, mutta langetkoon resepti raw-kategoriaan nyt. Jos joku haluaa siitä mielipiteensä ilmaista, voi sanaista arkkuaan raottaa kommenttiosastolla.

Mainokset

Aurinko tuli salaattiin ja jännät porkkanat

On päiviä, joina asiat tuntuvat poikkeuksellisen selkeiltä. Sitä vaan jotenkin suoraan tietää mitä lähteä tekemään tai minne mennä. Se on hieno tunne, ja useimmiten palkintona meditaatiosessioista. Suosittelen kokeilemaan!

Kaikkein hauskimpia ovat ne päivät, kun pyörii ruokakaupassa (tai keittiössä) ja kroppa suorastaan huutaa mitä tarvitsee: ”Ei tee yhtään mieli lihaa!” ”Pakko saada porkkanaa!” ”Jotain vihreää nyt, paljon!” Elimistön viesteihin tuntuu tulleen jotain järkeä, kun on päässyt sokerin- ja roskaruuanhimosta eroon (mikä onnistuu kun vaivautuu vaihtamaan tilalle parempaa ruokaa). Vaikka suklaahimo edelleen iskeekin, se ei ole ollut viime aikoina niin voimakas kuin aiemmin, ja se suuntautuu pelkästään tummaan suklaaseen. Myöskään kahvia ei ole tehnyt mieli, ei sitten yhtään!

Vastikään minulla oli juurikin tuo suunnaton tarve puputtaa porkkanoita. Ja appelsiineja. Oikeastaan mitä tahansa, mikä on oranssia! Jännittävää. Yleensäkin ruuanlaitossa kiinnitän huomiota väreihin, ja olen oppinut että samanväriset ainekset sopivat usein makunsakin puolesta hyvin yhteen. Väreillä myös on vaikutus siihen, minkälainen kokemus ruokailuhetkestä tulee. Mikä onkaan hienompaa kuin lautaselle järjestetty räiskyvän värinen taidenäyttely, joka ravitsee sekä ruumista että sielua!

oranssi salaatti

Kuvassa muotoilijaystäväni Roosan asettelema viehko salaattiannos kylpemässä huhtikuun auringossa.

Salaatti oranssilla

  • lollorosso-salaattia
  • tuoretta pinaattia
  • kurkkua
  • keltaista paprikaa
  • keitettyjä punaisia linssejä
  • appelsiinia
  • jänniä porkkanoita (ohje alempana)
  • tuoretta korianteria

Huuhdo ja pieni salaatti, pinatti, kurkku ja paprika ja yhdistä ne kulhoon salaattipohjaksi. Lado lautasille ja asettele päälle punaisia linssejä, appelsiinia ja porkkanoita. Tuore korianteri jakaa mielipiteitä, joten käyttele sitä sitten varovaisesti. Lorauta päälle oliivi- tai hamppuöljyä sekä tyrskähdys sitruunamehua.

Jännät porkkanat

(Ohje Well Fed -keittokirjasta, toimii muutenkin lisukkeena ja ihan sellaisenaankin.)

  • 500g porkkanoita
  • 1/2 rkl juustokuminaa
  • 1/4 tl kanelia
  • 1/4 tl suolaa
  • 1/4 tl jauhettua mustapippuria
  • 1,5 rkl kookosöljyä
  • 1/2 sitruunan mehu (jos haluat)
  • tuoreita yrttejä, esim. persiljaa, minttua (jos haluat)

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Kuori porkkanat ja paloittele niistä tikkuja (semmoisia pienen sormen paksuisia). Laita porkkanat kulhoon. Sulata kookosöljy (vesihauteessa tai vaikka mikrossa jos uskallat!) ja sekoita mausteet öljyyn. Heitä öljyt porkkanoiden päälle ja sekoittele niin jotta ne maustuvat tasaisesti.

Alkuperäisessä ohjeessa muuten mainitaan, että porkkanoita sekoitellessa kuuluisi laulaa säkeistö suosikkibiisiäsi! Unohdin sen, mutta ensi kerralla sitten. Se saattaa vaikuttaa lopputulokseen!

Levitä porkkanat leivinpaperilla vuoratulle pellille tai uunivuokaan. Paista 15-20 minuuttia kunnes ne ovat vähän ruskistuneet. Ennen tarjoila pirskottele pinnalle sitruunamehua ja tuoreita yrttejä.

Valoisaa kevättä! <3

 

 

Quinoatto

Pääsiäisen viimeisinä päivinä piti raapaista kasaan ateria kaappien kätköistä löytyvistä aineksista. Lopputulos ei ollut ihan paleo-oppien mukainen, mutta ihan ok-hyvä ja nopeahko, helposti varioitavissa oleva kasvismättö. Nokkelasti nimetyn ruokalajin ideahan on lainattu risotolta, riisi on vain korvattu quinoalla.

quinoatto

Määrien kanssa ei ole ihan niin justiinsa, nuokin ovat suuntaa-antavia:

Quinoatto (3-4 annosta)

  • 2 dl quinoaa
  • 4 dl vettä
  • puolikas butternut squash -kurpitsa (myskikurpitsa ehkä?)
  • pari porkkanaa
  • pari tomaattia
  • n. 200g vihreitä papuja
  • 1 rkl kookosöljyä
  • valkosipulin kynsi
  • inkiväärin pätkä
  • jänniä intialaisia mausteita (juustokuminaa ja currya ainaskin)
  • suolaa

Huuhdo quinoa ja pistä veteen keittymään noin 10 minuutiksi. Sillä välin voi paloitella muita aineita. Kun quinoa on kypsä, siirrä se kattilasta pois. Laita kattilaan nokare kookosöljyä, puristettu valkosipulinkynsi ja silputtu inkivääri. Muhita niitä hetki öljyssä ennen kuin rupeat lisäämään vihanneksia kypsymisjärjestyksessä. Taisin tosin laittaa nuo kaikki itse samaan aikaan (pavut kun olivat pakastimesta), paitsi tomaatit jotka lisäsin aivan viime metreillä. Anna vihannesten kypsyä ja sekoittele välillä. Lisäile mausteita. Lopuksi siirrä quinoa takaisin kattilaan vihannesten sekaan. Maistele ja tuunaa mausteilla. Sitten syömään!

quinoatto3

Kauan odotettu pizzaohje

Pizzaresepti. Vihdoin ja viimein. Olen nautiskellut ja tarjoillut mainetta niittänyttä karppipizzaani jo yli kahden vuoden ajan, mutta resepti on pysytellyt visusti jemmassa. Melko pitkään ruokavalioni pyörikin pizzan ja purilaisten ympärillä, koska nehän nyt ovat semmoisia yleisesti tunnettuja lempiruokia ja saletisti hyviä! Omista versioistani tosin jää vähemmän pöhö ja läski olo kuin pakastealtaasta ongituista tai lähiostarilta tilatuista käntyistä.

Viimekesäisen allergiatestin tulos kuitenkin seisautti karppausleipomuskeittiöni. Puolen vuoden pizzabreikin jälkeen uskaltauduin testaamaan paleopohjaa – ja kylläpä kannatti! Vaikka se on työläämpi ja hitaampi tehdä, on se kyllä kaiken sen vaivan arvoinen. Vaikkei se loppujen lopuksi edes mitenkään kovin vaivalloinen ole, ihan normipizzapohjaan verrattavissa.

merenelavapizza

Saatte nyt kaksi pohjaa joista valita: ensimmäinen on ältsin nopea karppiversio ja jälkimmäinen ihan sellaisenaan teeleivästäkin käyvä paleopohja.

Karpin pikapizzapohja

  • 1 prk rahkaa tai kermaviiliä tai vastaava määrä turkkilaista jugurttia
  • 3 munaa
  • 1,5 dl mantelijauhoa
  • 1,5 dl kookoshiutaleita
  • 1 rkl psylliumia
  • 0,5 tl suolaa

Sekoita maitotuote ja munat kulhossa tasaiseksi. Lisää kuivat aineet ja sekoittele lisää. Kaada uuninpellille ja levitä tasaiseksi lastalla. Aikaa koko hommaan menee ehkä 5 minuuttia! Pohjaa on kuitenkin esipaistettava 200 asteessa 5-10 minuuttia (kunnes pinta saa väriä). Sillä aikaa voikin silputa muita ainehia.

Mantelin ja kookosen kombosta tulee hieman makeahko. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan osan korvaamista siemenjauhoilla (esim. salaattisiemensekoitus blenderiin ja surrr) ja pellavansiemenrouhetta (jota korkeintaan 1dl). Muistaakseni niitä hyödyntämällä tuli paras makuelämys vastaan!

Alkuperäisestä reseptistä kiitokset ja kumarrukset The Pizzapohjalle. On kyllä nimensä veroinen.

Paleo-pizzapohja

  • 1 dl pähkinä- tai kookosjauhoa
  • 1 dl siemenjauhoa
  • 0,5 dl pellavansiemenrouhetta
  • 0,5 dl kookoshiutaleita
  • 1 rkl psylliumia
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
  • 4 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja vesi ja vatkaa taikina kiinteähköksi möykyksi. Lätkäise möykky pellille ja levitä hyvällä lastalla (joka on vähän taipuisa) tasaiseksi. Pohja saa jäädäkin kohtalaisen ohueksi (katsopa esimerkkiä alla olevasta kuvasta). Esipaista 200 asteessa 20 minuuttia (kookospohjaa voi paistaa vähän pitempäänkin).

Muutama leipomustekninen lisähuomio: riippuu vähän pähkinä-/kookosjauhosta kuinka paljon se sitoo nestettä itseensä. Veikkaan että vaaleammat pähkinäjauhot (joissa on enemmän rasvaa) voivat pärjätä vähemmälläkin vedellä. Itse käytin Ölmuhle Solligin tuotteita, joissa sekä pähkinä- että kookosjauhoista on poistettu osa rasvasta, ja ne ovat aika imukykyisiä veden suhteen. Etenkin tuo kookosjauho, sille voisi hyvin juottaa vettä vielä yhden desin lisää. Öljyssäkään ei kannata pihistellä, sillä se auttaa taikinan levittämisessä.

Kookosjauhoisasta pohjasta sitten tosiaan tulee vähän makeampi, ja se sopii oivasti ananaspitoisten täytteiden alustaksi. Jos käyttää tummemman sorttista pähkinäjauhoa ja korvaa osan kookoshiutaleista pellavansiemenrouheella tai siemenjauholla, lopputuloksena on rukiisenkaltainen ja ”terveellisen” makuinen pizzapohja (mikä on minun suussani pelkkää plussaa, mutta joku muu voi olla eri mieltä. Raati kuitenkin ylisti!).

kookospohja

Seuraavaksi hypätään tomaattisoseelle. Mikäli pizzanvalmistajia on isompi joukko, kannattaa tekoprosessia jakaa useamman käsiparin haltuun. Yksi voi esimerkiksi työstää tämän herkullisen tomaattisoseen muiden pilkkoessa täytteitä. Jos on laiskalla päällä, ihan tomaattipyrekin riittää, mutta tuleehan siitä nyt paljon parempi näin:

Herkullinen tomaattisose

  • 1/2 tlk eli 200g tomaattimurskaa
  • 1 prk tomaattipyrettä
  • 1 tl kuivattua basilikaa
  • 1 tl kuivattua oreganoa
  • 1/2 tl mustapippuria
  • 1 valkosipulinkynsi puristettuna
  • (ehkä pätkä tuoretta chiliäkin)
  • (ja ehkä ripaus ruokosokeriakin)

Mittaa aineet kulhoon ja sekoita. That’s it! Levittele tomaattisose uunista tulleen pizzapohjan päälle.

Sitten vielä parit täytevaihtoehdot:

Meren hedelmät – perusvarma setti, jossa kaprikset yllättivät iloisesti (kuva viestin alussa):

  • tonnikala
  • katkarapu
  • kapris
  • ananas

Metsän vihannekset – killerikombo, joka uppoaa lihansyöjäänkin (kuvassa alla):

  • sipulia (esikuullotettuna)
  • suppilovahveroita (kuivatut ja liotetut käyvät näin talvisaikaan)
  • paprikaa
  • tomaattia
  • kesäkurpitsaa

sienipizza

Lappaa haluamasi täytteet pizzan päälle, ja lisää juustoraaste pinnalle.

Mutta hei, eiväthän tosipaleot mitään lehmänmaitoisaa juustoa käytä! Paninpas siis sen sijaan pizzani päälle kuumennettaessa maukastuvia vuohenmaidosta tehdyn saganaki-juuston paloja. Pizzamainen fiilis pääsi siinä livahtamaan hieman piirakan puolelle, mutta väliäkös sillä kun oli namia! (Kuvissa esiintyvä juustoraastepuoli oli suunnattu juustoraastetta kaihtamattomille vierailleni.)

Ainiin, paistohommat pitää muistaa vielä ennen syömistä. 200 astetta on hyvä, aikaa joku 10-20 minuuttia, riippuu siitä kuinka kauan täytteiden haluaa kypsyvän.

Muistakaa sitten että valmiin pizzan nostattaa pizzakuninkaallisten joukkoon kunnon kerros rucolaa!

Ihan kelpo kalakeitto

Jälleen on kala-aterian vuoro. Tällä kertaa eväkäs pistettiin uimaan soppakattilan syvyyksiin. Tuunailin sopan lähestulkoon vailla käsitystä siitä, miten kalakeittoa ylipäätään edes tulisi tehdä. Sehän onnistui sittenkin, vaikka pelkäsin liemen jäävän mauttomaksi latkuksi ilman natriumglutamaattiliemikuutiota. Lipstikka on muuten kova sana liemikuutiottomassa keittiössä. Merilevästäkin irtoaa kalasoppaan sopivaa merellistä suolaisuutta ja makua. Muista varusteista mainittakoon kalan lisäksi perusjuurekset ja thai-maailman puolella vieraileva maustekäsi.

kalakeittokattila

Aika hyvä kalasoppa

Perusosat:

  • 3 pientä porkkanaa
  • 1 pieni palsternakka
  • kombu-merilevää suikaleiksi leikattuna
  • 200g keittojuuresta pakastepussista
  • 200g pakasteseipaloja
  • 1-2 kourallista parsakaalin kukintoja
  • varmaan 1l vettä

Mausteosasto:

  • 1-2 kynttä valkosipulia
  • loraus kylmäpuristettua seesaminsiemenöljyä
  • 1 tl suolaa
  • 2 lipstikan lehteä
  • pari pientä palaa tuoretta inkivääriä
  • reilu ripaus chilihiutaleita
  • ripaus juustokuminaa
  • ripaus valkopippuria
  • reilu loraus limemehua

Ensin paloitellaan kaikki paloiteltavat (juurekset ja parsat ja vähän sulanut sei, jos se on iso köntti). Merilevä huuhdotaan ja paloitellaan suikaleiksi (saksilla). Sitten pannaan kattila liedelle, kattilaan loraus öljyä ja puristetaan valkosipulit sinne muhimaan. Lämmitin öljyssä porkkanoita ja palsternakkoja jonkin aikaa ennen kuin lisäsin vettä 4dl.

(Lisäsin vettä pari desiä aina kun edellinen satsi rupesi kiehumaan. Voisihan sen varmaan kaiken kaataa kattilaan kerrallakin, mutta tämä menetelmä nyt vaan tuntuu paremmalta. Tekemisen meininki säilyy ja ainekset kypsyvät nopeammin, ja lopputuloskin oli oikein maukas.)

Lisäilin veteen lipstikan ja merilevän. Muutkin mausteet voi lisätä tässä vaiheessa ihan hyvin, joskin limemehun säästäisin vasta lopuksi. Kaada sekaan jäiset keittojuurekset ja odottele että ne sulavat. Vettä voi taas lisätä. Sitten kalat, ja ne kypsyvät aika nopeasti (3-4 minsaa). Parsakaalin kukinnot kannattaa lisätä vasta aivan viime hetkillä, sillä niitä ei tarvitse kauaa keitellä. Säilyvät nätin vihreinäkin.

kalakeittoa kookosmaidolla

En ollut aivan varma halusinko soppaani tällä kertaa kookoskermaa (joka tuppaa toisinaan tulemaan korvista tällä lehmänmaidottomalla dieetillä), joten jätin sen kattilan ulkopuolelle. Ekaan annokseen kuitenkin testasin muutamaa lorausta, ja hyvinhän sopi sekin.

Silakkapihvi

Julistan silakkapihvin maanantain sankariksi. Lähikaupan lihatiskin alkuviikon tarjouksesta löytyi niin järjettömän nättejä ja huolella perattuja silakkafileitä, että olen fiilistellyt pelkästään tätä seikkaa viimeisen tunnin. Osoitan suunnatonta kiitollisuutta sille, joka silakat puolestani suurella tarkkuudella ja rakkaudella perkasi.

Silakanhan voi perata myös itse, ja ai että kun se onkin mukavaa askartelua! Siis ihan oikeasti tykkään. Aikaahan siihen toki kuluu, ja koska mieluummin käyttäisin eloni vaikka muuhun kokkaukseen tai siitä blogaamiseen, on ihan jees jos joku on kalat siistinyt puolestani. Mutta välillä jälki on kauniisti sanottuna aika hutiloitua. No, oppiipahan sitten arvostamaan kun vastaan lipuu ensiluokkaisen sievästi perkautunut yksilö.

Silakan tulisi olla jokaisen kukkaron nyörejä kiristelevän arkiruuan rakastajan suosikkiruokaa: se on hyvää, helppoa, edukasta ja terveellistäkin vielä. Silakkapihvien valmistusaikakin on varsin kilpailukykyinen esim. kalapuikkojen tai pakastepizzojen kanssa.

silakkapihvit

Sankarilliset silakkapihvit

  • silakkafileitä
  • suolaa
  • tilliä
  • pippuria
  • seesaminsiemeniä tai kookoshiutaleita

Silakkafileet pannaan yleensä kaupassa muovipussiin, mikä on varsin näppärää maustamisen kannalta. Mausteet voi näet ripotella suoraan pussiin. Sitten laitetaan pussin suu tiukasti suppuun ja vatkataan silakoita pussissa siten, että ne maustuvat tasaisesti. Jos haluaa pintaan jotain rouskuvaa, voi sekaan (ja vielä pihvein päällekin) viskata seesaminsiemeniä, kookoshiutaleita tai mantelilastuja.

Lado silakkafileet uuninpellille kaksi päällekkäin siten, että sisukset tulevat vastakkain ja nahat jäävät ulos. Jos haluaa hifistellä, väliin voi ujuttaa jotain täytettä, kuten yrttisilppua tai tomaattipyrettä.

Alkuvalmisteluun ilman hifistelyjä menee 5 minuuttia. Uunissa pihvit valmistuvat 200 asteessa 10-15 minuutissa. Kiertoilmalla ehkä jo nopeamminkin!

silakkapihvilöt ja lisukkeet

Ehätin sitten hotkaista osan annoksesta ennen kuin hoksasin, että tämähän on blogaamisen arvoinen makuelämys taas kerran.

Lisukkeena toimii toinen arjen pikaruokasankari -kyhäelmä eli pilkotut ja höyrytetyt kasvikset. Kuvassa kurpitsaa (butternut squash, en vieläkään muista mikä tuo on suomeksi), bataattia ja porkkanaa. Höyrytettyjen kasvisten maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa kun ne silaa kevyesti suolalla ja rasvalla eli pelkästään voilla tai sitten suolalla ja vaikkapa kylmäpuristetulla oliiviöljyllä. Tuohon annokseen livahti vihretävää ja oikein maukasta hamppuöljyä sekä ripaus timjamia.

Kreikkalaiset lihapullat

Lihapulla on helppo ja varma arkiruokavaihtoehto. Vaikkei sen raaka-aineena käytettävä jauheliha laadukkainta saatavilla olevaa lihaa edustakaan, on siinä kuitenkin lihaisia protskuja houkuttelevan edullisessa muodossa. Käy siis hyvin opiskelevan tai kitsailevan luolamiehen pirtaan.

Sekä taikinan että pullain pyöräytyksestä selviää yllättävänkin vinhaan – suunnilleen vartissa! Jollei sitten innostu näpertelemään jotain edistyneempiä muotoja.  Aivan pieniä nökäreitä kannattaa välttää, jotta jäljellä olisi jotain syömistäkin sitten kun  pullista on neste lirahtanut pihalle niiden kypsyessä. Helpoimmalla pääsee kun tekee isoja pullia tai pötköjä. Muistakaas se.

Yksinkertaisin lihapullaresepti pitää sisällään: jauhelihaa, suolaa ja pippuria. Sipuli on myös hyvänmakuinen lisä, jos masu sitä sietää. Jotkut panevat sekaan vielä kananmunan. Siitä saa lisäprotskua ja makua, mutta ilmankin pärjää aivan mainiosti. Sen mummon käyttämän korppujauhon funktio on tuoda lisää taikinamassaa ja illuusiota kylläisyydestä. Unohda se. Jos pullan umpilihaisuus tai lihan kalleus hirvittää, suosittelen jatkamaan taikinaa esim. porkkana-, punajuuri- tai kesäkurpitsaraasteella tai sienihakkeluksella.

Syön lihapullia kuukaudesta toiseen kyllästymättä, sillä maustan ne joka kerta vähän eri lailla ja käyttelen eri lihoja. Esim. kanasta ja kalkkunasta saa helposti intialaisehkoja pullasia currylla tai garam masalalla. Suosikkini on tällä hetkellä kreikkalaistyyppinen lammaspulla, jossa maistuu minttu ja valkosipuli:

Kreikkalainen lammaslihapulla

  • 400g lampaan jauhelihaa
  • valkosipulinkynsi
  • pieni nippu persiljaa silputtuna
  • reilusti kuivattua minttua
  • suolaa
  • mustapippuria

Laita jauheliha kulhoon. Purista päälle valkosipulinkynsi. Silppua persilja ja heitä sekaan, samoin muutkin mausteet. Sekoita käsin (tai yhdellä kädellä, jotta toinen pysyy puhtaana). Muotoile taikinasta juuri sen muotoisia lihapullia kuin olet aina halunnutkin tehdä! Lado pullat leivinpaperoidulle pellille ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia (paistoaika riippuu pullan koosta!).

lihakeksi

Ok, halusin testata saanko tehtyä lihakeksejä, siksi tuo littana muoto. Minipihvejähän nuo oikeastaan ovat. Reseptikin on ihan eri kuin yllä. Sen pyöräytin ihan vain siitä ilosta että löysin kaupan hyllyltä lehmänmaidottoman ja huokean Pirkka-fetan! Taattu hittikombo tämäkin:

Aurinkokuivattu tomaatti-feta-lihapulla

  • 400g naudan jauhelihaa (luomu)
  • pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja
  • n. 50g fetaa
  • hyppysellisittäin yrttimausteita (basilikaa, oregaanoa, timjamia)
  • tujaus paprikamaustetta
  • töräys mustapippuria
  • ihan pieni ripaus suolaa

Valmistus noudattaa samaa logiikkaa kuin edellinenkin ohje. Ainekset kulhoon ja kädellä sekaisin. Feta kannattaa pilkkoa tai murentaa, jottei tule yhtenä isona könttinä vastaan. Pullat pellille, pelti uuniin 200 asteeseen noin vartiksi.

Lihapullat ovat helppoa naposteltavaa, ja niiden kanssa käy suunnilleen mikä vaan kasvislisuke. Useimmiten päädyn megasalaattivaihtoehtoon. Viimeksi tuli testattua ”keksisalaattia”, jossa lihalituskoiden lisäksi proteiinihuollosta vastaavat Da Vinci-keksit.

megasalaattitarjoiluehdotus

Keksisalaatti

  • jotain vihreää, jota kaapista löytyy: romaine-salaattia, vuonankaalia, sinimailasen ituja, persiljaa
  • kurkkusuikaleita
  • tomaatti
  • vihreää paprikaa
  • mustapippurirouhetta
  • hampunsiemenöljyä
  • aurinkokuivattu tomaatti-feta-liha”keksejä”
  • Da Vinci -keksejä