Valkoinen smuuthie

Täällä jatkellaan yhä ruoka-aineiden valikointia värien perusteella. Hieman yllättäen vuorossa oli valkoinen (tai ihan vaaleanruskea). Askartelin hiljattain aivan järkyttävän hyvää raakaa valkosuklaata, jonka resepti lienee jaettava täälläkin piakkoin. Sitten valkeus levisi smuuthiekuppiin asti.

Resepti oli minun tekemäkseni smuuthieksi poikkeuksellisen yksinkertainen, hyvänmakuinen ja sosiaalisesti hyväksyttävän värinen. Tätä kehtaisin tarjota vieraillekin.

Valkea sametti

  • n. 1 dl vettä
  • 2 isoa kourallista cashew-pähkinöitä
  • 1 banaani
  • sopivasti hunajamelonia
  • reilu ripaus vaniljajauhetta
  • + 1 rkl soijalesitiiniä
  • + 1 rkl riisinlesejauhetta (toco)

Blendaa aluksi vesi ja pähkinät (cashewien sijaan myös mantelit tai macadamiat käyvät), ja voit ripautella vaniljatkin sekaan jo tässä vaiheessa. Lisää sitten hedelmät ja halutessasi superjauheet.

valkoinen samettinen smuuti

Järjestä itsellesi hemmotteluhetki ja nauti kaikessa rauhassa. <3

Mainokset

Kevätsmuutheja

On jossain määrin käsittämätöntä, miten vähän smuuthieohjeita blogistani löytyy siihen nähden että elän lähinnä smuuteilla, suklaalla ja salaatilla. Nää on vaan niin peruskauraa, eivätkä usein edes kovin jännän näköisiä. Ellei niitä sitten pane söpöihin kuppeihin (ja/tai pinnalle joitain kivannäkösiä sattumia).

vihreä ja oranssi smuuthi

Taisin taannoin mainita jotain siitä, että tekee mieli jotain vihreää tai oranssia. Se on näkynyt viime päivien smuutheissakin. Mymmeli nielaisi oranssin hedelmäisen energiapommin ja Muikkunen elimistöä puhdistavaa ja virkistävää vihreää.

Jos olet smuuthienoviisi, aloita hedelmäisemmästä. Tuo vihreä versio edustaa hc:mpää osastoa, eikä välttämättä uppoa terveysruokiin tottumattomille. Minusta siitä tuli silti varsin hyvänmakuinen vihreäksi smuuthieksi.

Reseptejä voi taas soveltaa vapaamielisesti. Plussalla merkkasin ne ei-niin-kriittiset ainekset, jotka voi hyvällä omatunnolla vaikka jättää pois. Ainemäärillä tavaraa tulee suurin piirtein kolmen muumimukillisen tai yhden muumimukin ja yhden isomman smuuthielasin verran.

Mymmelin hedelmät

  • pari kourallista tyrniä
  • 1 banaani
  • 1 appelsiini
  • 1 avocado
  • + loraus kookosmaitoa
  • + keltaisia superfood-jauheita kuten tocoa (1 rkl), lucumaa (1rkl) tai macaa (1tl)
  • + 1/2 rkl ruusunmarja- tai pihlajanmarjajauhetta

Blenderiin ja sekaisin. Vettäkin voi lisäillä, varsinkin jos tykkää juoksevammasta.

Muikkusen vihreät eväät

  • puoli puskaa salaattia
  • 1 avocado
  • sopiva palanen hunajamelonia
  • puolikas omenaa
  • + 1-2 vartta selleriä
  • + 1 rkl hampunsiemenrouhetta
  • + 1 tl spiruliinaa
  • + 1 tl tulsia

Tiedät kyllä mitä tehdä. Sellerin suhteen sitten semmoinen varoituksen sananen, että voi mennä aikaa ennen kuin a) oppii tekemään smuuthien, jonka seassa se menee alas ja b) tottuu sen makuun.

Ensimmäinen omakohtainen mukavissa merkeissä sujunut kohtaaminen sellerin kanssa tapahtui toisen Nooran Powersaft-reseptin siivittämänä.

oranssi ja vihreä smuuti

Luulen että ystävällisestä muumikupista smuuthin tarjoaminen voi madaltaa ennakkoluuloisten lasten ja vähän aikuisempienkin lasten kynnystä sukeltaa smuuthiemaailmaan. Jos innostut testaamaan puolestani, kerro kuinka kävi!

Aurinko tuli salaattiin ja jännät porkkanat

On päiviä, joina asiat tuntuvat poikkeuksellisen selkeiltä. Sitä vaan jotenkin suoraan tietää mitä lähteä tekemään tai minne mennä. Se on hieno tunne, ja useimmiten palkintona meditaatiosessioista. Suosittelen kokeilemaan!

Kaikkein hauskimpia ovat ne päivät, kun pyörii ruokakaupassa (tai keittiössä) ja kroppa suorastaan huutaa mitä tarvitsee: ”Ei tee yhtään mieli lihaa!” ”Pakko saada porkkanaa!” ”Jotain vihreää nyt, paljon!” Elimistön viesteihin tuntuu tulleen jotain järkeä, kun on päässyt sokerin- ja roskaruuanhimosta eroon (mikä onnistuu kun vaivautuu vaihtamaan tilalle parempaa ruokaa). Vaikka suklaahimo edelleen iskeekin, se ei ole ollut viime aikoina niin voimakas kuin aiemmin, ja se suuntautuu pelkästään tummaan suklaaseen. Myöskään kahvia ei ole tehnyt mieli, ei sitten yhtään!

Vastikään minulla oli juurikin tuo suunnaton tarve puputtaa porkkanoita. Ja appelsiineja. Oikeastaan mitä tahansa, mikä on oranssia! Jännittävää. Yleensäkin ruuanlaitossa kiinnitän huomiota väreihin, ja olen oppinut että samanväriset ainekset sopivat usein makunsakin puolesta hyvin yhteen. Väreillä myös on vaikutus siihen, minkälainen kokemus ruokailuhetkestä tulee. Mikä onkaan hienompaa kuin lautaselle järjestetty räiskyvän värinen taidenäyttely, joka ravitsee sekä ruumista että sielua!

oranssi salaatti

Kuvassa muotoilijaystäväni Roosan asettelema viehko salaattiannos kylpemässä huhtikuun auringossa.

Salaatti oranssilla

  • lollorosso-salaattia
  • tuoretta pinaattia
  • kurkkua
  • keltaista paprikaa
  • keitettyjä punaisia linssejä
  • appelsiinia
  • jänniä porkkanoita (ohje alempana)
  • tuoretta korianteria

Huuhdo ja pieni salaatti, pinatti, kurkku ja paprika ja yhdistä ne kulhoon salaattipohjaksi. Lado lautasille ja asettele päälle punaisia linssejä, appelsiinia ja porkkanoita. Tuore korianteri jakaa mielipiteitä, joten käyttele sitä sitten varovaisesti. Lorauta päälle oliivi- tai hamppuöljyä sekä tyrskähdys sitruunamehua.

Jännät porkkanat

(Ohje Well Fed -keittokirjasta, toimii muutenkin lisukkeena ja ihan sellaisenaankin.)

  • 500g porkkanoita
  • 1/2 rkl juustokuminaa
  • 1/4 tl kanelia
  • 1/4 tl suolaa
  • 1/4 tl jauhettua mustapippuria
  • 1,5 rkl kookosöljyä
  • 1/2 sitruunan mehu (jos haluat)
  • tuoreita yrttejä, esim. persiljaa, minttua (jos haluat)

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Kuori porkkanat ja paloittele niistä tikkuja (semmoisia pienen sormen paksuisia). Laita porkkanat kulhoon. Sulata kookosöljy (vesihauteessa tai vaikka mikrossa jos uskallat!) ja sekoita mausteet öljyyn. Heitä öljyt porkkanoiden päälle ja sekoittele niin jotta ne maustuvat tasaisesti.

Alkuperäisessä ohjeessa muuten mainitaan, että porkkanoita sekoitellessa kuuluisi laulaa säkeistö suosikkibiisiäsi! Unohdin sen, mutta ensi kerralla sitten. Se saattaa vaikuttaa lopputulokseen!

Levitä porkkanat leivinpaperilla vuoratulle pellille tai uunivuokaan. Paista 15-20 minuuttia kunnes ne ovat vähän ruskistuneet. Ennen tarjoila pirskottele pinnalle sitruunamehua ja tuoreita yrttejä.

Valoisaa kevättä! <3

 

 

Funky Purple Ice Cream

Lisää jäätelöä! Äkkiä ja nopeasti! Violettina, kiitos!

funky purple ice cream

Violetti mangojäde

  • 2 kourallista jäisiä karhunvatukoita
  • 2 kourallista jäisiä mangokuutioita
  • ehkä 0,5dl kookosmaitoa
  • reilu ripaus inkivääriä
  • pinnalle mulperei ja kookoslastui

Aineet blenderiin, vähän kärsivällisyyttä ja sekoitusta. Vettäkin voi tilkan lisätä, jollei blendaannu hyvästi. Tuplaa määrät, mikäli meinaat ruokkia toisenkin herkkusuun!

funky purple nut

Huomasitteko miten söpö ja kuvauksellinen pähkinä! Voi että! Miten voi ihminen olla näin pähkinöinä yhdestä pähkinästä! Tai siitä seikasta, että nää on varmaan hianoimpia ihan ite ottamiani ruokakuvia ever. <3

(Jos kuvat muuten näyttää jotenkin omituisen haaleilta tässä blogissa, vika ei ole silmissä vaan se on tämän blogitemplaten ominaisuus. Vie kursori kuvan päälle, niin johan näkyy väriä.)

Tsirp tsirp!

PS. Jäätelön kanssa nautittaavksi sopii Gogol Bordello: Start Wearing Purple.

PPS. Tsekkaa myös jätskin keltaisempi versio.

Mansikkainen unelmasorbetti

Parhaat ruuanlaittoinspikset tulevat silloin, kun saan ruokkia itseni lisäksi jonkun toisenkin. Viimeksi kun niin kävi, olin Lauran kanssa aloittelemassa Kabarenan seuraavan shown käsikirjoitusta. Tunsin että tilanteesta puuttui jotakin. Se jokin oli kaikkia aisteja hellivä, kesän kielelle tuova mintulla ja sitruunalla maustettu mansikkasorbetti. <3

mansikkaisia unelmia

Mansikkainen unelmasorbetti

  • 2 pakastettua paloiteltua banaania
  • saman verran pakastettuja mansikoita
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • nippu tuoretta tai pari lehteä kuivattua vahvaa minttua

Blendaa ja nauti saman tien. Tätä makuelämystä kuuluu ylistää ääneen!

mansikkasorbetti

Kiitos kesäisten unelmien jakamisesta ja kuvista ihanalle Lauralle!

Quinoatto

Pääsiäisen viimeisinä päivinä piti raapaista kasaan ateria kaappien kätköistä löytyvistä aineksista. Lopputulos ei ollut ihan paleo-oppien mukainen, mutta ihan ok-hyvä ja nopeahko, helposti varioitavissa oleva kasvismättö. Nokkelasti nimetyn ruokalajin ideahan on lainattu risotolta, riisi on vain korvattu quinoalla.

quinoatto

Määrien kanssa ei ole ihan niin justiinsa, nuokin ovat suuntaa-antavia:

Quinoatto (3-4 annosta)

  • 2 dl quinoaa
  • 4 dl vettä
  • puolikas butternut squash -kurpitsa (myskikurpitsa ehkä?)
  • pari porkkanaa
  • pari tomaattia
  • n. 200g vihreitä papuja
  • 1 rkl kookosöljyä
  • valkosipulin kynsi
  • inkiväärin pätkä
  • jänniä intialaisia mausteita (juustokuminaa ja currya ainaskin)
  • suolaa

Huuhdo quinoa ja pistä veteen keittymään noin 10 minuutiksi. Sillä välin voi paloitella muita aineita. Kun quinoa on kypsä, siirrä se kattilasta pois. Laita kattilaan nokare kookosöljyä, puristettu valkosipulinkynsi ja silputtu inkivääri. Muhita niitä hetki öljyssä ennen kuin rupeat lisäämään vihanneksia kypsymisjärjestyksessä. Taisin tosin laittaa nuo kaikki itse samaan aikaan (pavut kun olivat pakastimesta), paitsi tomaatit jotka lisäsin aivan viime metreillä. Anna vihannesten kypsyä ja sekoittele välillä. Lisäile mausteita. Lopuksi siirrä quinoa takaisin kattilaan vihannesten sekaan. Maistele ja tuunaa mausteilla. Sitten syömään!

quinoatto3

Suklainen juustokakkuhuijaus

Kaikki alkoi siitä kun törmäsin järisyttävän herkullisia kuvia tursuavaan This Rawsome Vegan Life -blogiin ja veden kielelle tirauttavaan kakkureseptiin. Voiko kakkua, jonka nimi on ”vanilla chocolate chunk cheesecake with peanut butter + coconut” vastustaa mitenkään? Tähän kysymykseen on olemassa yksiselitteinen vastaus: ei. (Katsokaa ne kuvat myös! Mutta älkää kuolatko näppiksen päällä!)

Koetin pari minuuttia keskittyä johonkin muuhun vain huomatakseni, että kakku valtasi alaa ajatuksistani sellaisella päättäväisyydellä, että sille piti vain ANTAUTUA.  Suurin osa aineksistakin löytyi jo kaapista valmiina, joten eipä tarvinnut muuta kuin kääriä hihat ja sännätä blenderin äärelle. Eikä aikaakaan, kun hyvällä yhteisymmärryksellä (ja pienoisella kärsivällisyydellä) olimmekin jo auringonkeltaisen KitchenAidini kanssa veivanneet sekä pohjan että ”juustoisan” kreemin valmiiksi.

Suklainen juustokakku kehkeytyy

Ai mitä siihen tuli? Silkkaa hyvyyttä. Muttei juustoa (tai maitotuotteita) rahtustakaan, siksi tämä on tämmöinen huijari!

Raaka suklainen juustokakkuhuijari

Pohja:

  • 1,5dl auringonkukansiemeniä
  • 1,5dl hampunsiemeniä
  • 3dl taateleita
  • muutama kaakaopapu

Täyte:

  • 2 banaania
  • 3/4 dl sulaa kookosöljyä
  • 6 dl cashew-pähkinöitä
  • 4 dl kuivattuja (mutta pehmeitä) taateleita
  • 1 tl vaniljajauhetta
  • vettä (jotta blendautuu)
  • 1 dl carobia tai raakakaakaojauhetta

Kuorrute:

  • kaakaomassaa
  • kaakaovoita
  • hunajaa
  • lucumaa
  • (maapähkinävoita)
  • kookoslastuja
  • kaakaonibsejä tai raakasuklaakönttejä

Pohjassa kannatta siemenet blendata ensin ja vipata sitten taatelit sekaan. Levitä rouheinen massa kakkuvuoan pohjalle. Se voi vaikka jääkaapissa jäähyillä täytteen valmistuksen ajan.

Täytteessäkin helpoin lähestymistapa on blendata pähkinät ensin. Heitä kannuun loput aineet, muttei carobia / kaakaojauhetta vielä. Veden määrä vaikuttaa täytteen tiukkuuteen (tai lötköisyyteen), joten käytä sitä harkiten. Jos tykkäät banaanista eikä sen dominoiva maku kakussa epäilytä, lisää ihmeessä kolmaskin sekaan, jotta täytettä tulee enemmän!

Kaapaise hyvin soseutuneesta täytteestä puolet talteen erilliseen astiaan. Lisää blenderiin carob ja sotke kunnes väri on tasoittunut. Ota kakkupohja esiin ja lado täytekreemejä sen päälle vuorotellen siten, että värit muodostavat jonkun kivan kuvion. Itselläni tämä ei mennyt ihan yhtä putkeen kuin esikuvakokilla, mutta ei se lopputuloksessa haitannut. Jälkeenpäin opin myös, että sinne täytekerrosten väliin voi jemmata myös raakasuklaaköntsiä, taatelinpalasia ja kookoslastuja!

Seuraavaksi kaivetaan isompi annos kärsivällisyyttä esiin ja saatellaan kakku pakastimeen jähmettymään. Yön yli sanoi tuo toinen ohje, ja minä tottelin.

Sula kaakaomassa ja kaakaovoi

En ole koskaan aiemmin koristellut kakkua klo 8 aikaan aamulla. Enkä ole myöskään koskaan aiemmin koristellut kakkua tuollaisilla sulatetuilla suklaamömmöillä. Mutta elämä pysyy vähän jännempänä, jos joka päivä tai edes silloin tällöin tekee (huomaa tekevänsä) juttuja, joita ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin!

Esikuvakakun kuorrutteessa oli raakasuklaata ja maapähkinävoita. Voit käyttää niitä, ne toimivat varmasti. Maapähkinäallergian tähden sovelsin ja koetin korvata vaaleamman kuorruteaineen valkoisella raakasuklaalla. Tumma osuus on kaakaomassaa.

Kuorrutteen teko alkaa kaakaovoin ja kaakaomassan sulatuksella vesihauteessa, kuten kuvasta näkyy. Lohkaise kumpaistakin reilu puoli desiä kupin pohjalle ja laita kuppi kuumaan veteen. Mausta hunajalla teelusikallinen kerrallaan ja maistele milloin suklaakastike on sopivan makeaa. (Jos rasva ja hunaja eivät sekoitu, ratkaisu on soijalesitiini.) Vaalea kaakaovoi on massaa juoksevampaa, joten lisäsin siihen kiinteyttä ja makeutta tuomaan reilun ruokalusikallisen lucumaa.

Oli se silti hitsin hankalaa saada levittymään kakun päälle edes suunnilleen toivottuun suuntaan. Asiaa ei auttanut, että olin jättänyt kakun pinnan jännittävän aaltoilevaksi eikä tasaiseksi. Ota sinä siis tästä opiksesi. Jos et, tee kuten minä ja koeta peitellä vaaleat jälkesi tummemman koristekuorrutteen varjoon. Pinnalle voi myös kasata kerroksen kaakaopapurouhetta eli -nibsejä ja kookoslastuja. Ja voilà – sehän näyttää jo herkulliselta! Täydellinen huijaus tämäkin.

Kuorrutushuijaus

Leivinpaperia en uskaltanut lähteä huijaamaan pohjan ja alustan välistä pois. Jos jollakulla on hyviä niksejä jemmassa tällaisia hetkiä varten, niin kommenttiosasto odottaa huuteluanne!

Mutta siinä se nyt on. Tuhti, lähimmäisenrakkautta uhkuva kakkuseni. Vaikka houkutus syödä koko herkku omiin suihin olisikin suuri, tuo on niin täyttävää tavaraa että sitä on suorastaan pakko tarjota muillekin. Koemaistajilta herunut palaute hykerryttää vieläkin.

Vaikka tämä onkin minun mittapuullani jo monimutkainen resepti, ei se sitä loppujen lopuksi juurikaan ollut. Eikä ollut edes työläs. Pohjan ja täytteen valmistaa hujauksessa (n. puoli tuntia), ja kuorrutteen kanssa värkkäyksen voi ottaa mukavana askartelutehtävänä. Suosittelen lämpimästi testaamaan! Eikä vain siksi, että kakku maistuu aivan syntisen hyvältä – vähintään yhtä nautinnollista kuin sen syöminen on sen jakaminen. <3

Eat me!