Quinoatto

Pääsiäisen viimeisinä päivinä piti raapaista kasaan ateria kaappien kätköistä löytyvistä aineksista. Lopputulos ei ollut ihan paleo-oppien mukainen, mutta ihan ok-hyvä ja nopeahko, helposti varioitavissa oleva kasvismättö. Nokkelasti nimetyn ruokalajin ideahan on lainattu risotolta, riisi on vain korvattu quinoalla.

quinoatto

Määrien kanssa ei ole ihan niin justiinsa, nuokin ovat suuntaa-antavia:

Quinoatto (3-4 annosta)

  • 2 dl quinoaa
  • 4 dl vettä
  • puolikas butternut squash -kurpitsa (myskikurpitsa ehkä?)
  • pari porkkanaa
  • pari tomaattia
  • n. 200g vihreitä papuja
  • 1 rkl kookosöljyä
  • valkosipulin kynsi
  • inkiväärin pätkä
  • jänniä intialaisia mausteita (juustokuminaa ja currya ainaskin)
  • suolaa

Huuhdo quinoa ja pistä veteen keittymään noin 10 minuutiksi. Sillä välin voi paloitella muita aineita. Kun quinoa on kypsä, siirrä se kattilasta pois. Laita kattilaan nokare kookosöljyä, puristettu valkosipulinkynsi ja silputtu inkivääri. Muhita niitä hetki öljyssä ennen kuin rupeat lisäämään vihanneksia kypsymisjärjestyksessä. Taisin tosin laittaa nuo kaikki itse samaan aikaan (pavut kun olivat pakastimesta), paitsi tomaatit jotka lisäsin aivan viime metreillä. Anna vihannesten kypsyä ja sekoittele välillä. Lisäile mausteita. Lopuksi siirrä quinoa takaisin kattilaan vihannesten sekaan. Maistele ja tuunaa mausteilla. Sitten syömään!

quinoatto3

Mainokset

Suklainen juustokakkuhuijaus

Kaikki alkoi siitä kun törmäsin järisyttävän herkullisia kuvia tursuavaan This Rawsome Vegan Life -blogiin ja veden kielelle tirauttavaan kakkureseptiin. Voiko kakkua, jonka nimi on ”vanilla chocolate chunk cheesecake with peanut butter + coconut” vastustaa mitenkään? Tähän kysymykseen on olemassa yksiselitteinen vastaus: ei. (Katsokaa ne kuvat myös! Mutta älkää kuolatko näppiksen päällä!)

Koetin pari minuuttia keskittyä johonkin muuhun vain huomatakseni, että kakku valtasi alaa ajatuksistani sellaisella päättäväisyydellä, että sille piti vain ANTAUTUA.  Suurin osa aineksistakin löytyi jo kaapista valmiina, joten eipä tarvinnut muuta kuin kääriä hihat ja sännätä blenderin äärelle. Eikä aikaakaan, kun hyvällä yhteisymmärryksellä (ja pienoisella kärsivällisyydellä) olimmekin jo auringonkeltaisen KitchenAidini kanssa veivanneet sekä pohjan että ”juustoisan” kreemin valmiiksi.

Suklainen juustokakku kehkeytyy

Ai mitä siihen tuli? Silkkaa hyvyyttä. Muttei juustoa (tai maitotuotteita) rahtustakaan, siksi tämä on tämmöinen huijari!

Raaka suklainen juustokakkuhuijari

Pohja:

  • 1,5dl auringonkukansiemeniä
  • 1,5dl hampunsiemeniä
  • 3dl taateleita
  • muutama kaakaopapu

Täyte:

  • 2 banaania
  • 3/4 dl sulaa kookosöljyä
  • 6 dl cashew-pähkinöitä
  • 4 dl kuivattuja (mutta pehmeitä) taateleita
  • 1 tl vaniljajauhetta
  • vettä (jotta blendautuu)
  • 1 dl carobia tai raakakaakaojauhetta

Kuorrute:

  • kaakaomassaa
  • kaakaovoita
  • hunajaa
  • lucumaa
  • (maapähkinävoita)
  • kookoslastuja
  • kaakaonibsejä tai raakasuklaakönttejä

Pohjassa kannatta siemenet blendata ensin ja vipata sitten taatelit sekaan. Levitä rouheinen massa kakkuvuoan pohjalle. Se voi vaikka jääkaapissa jäähyillä täytteen valmistuksen ajan.

Täytteessäkin helpoin lähestymistapa on blendata pähkinät ensin. Heitä kannuun loput aineet, muttei carobia / kaakaojauhetta vielä. Veden määrä vaikuttaa täytteen tiukkuuteen (tai lötköisyyteen), joten käytä sitä harkiten. Jos tykkäät banaanista eikä sen dominoiva maku kakussa epäilytä, lisää ihmeessä kolmaskin sekaan, jotta täytettä tulee enemmän!

Kaapaise hyvin soseutuneesta täytteestä puolet talteen erilliseen astiaan. Lisää blenderiin carob ja sotke kunnes väri on tasoittunut. Ota kakkupohja esiin ja lado täytekreemejä sen päälle vuorotellen siten, että värit muodostavat jonkun kivan kuvion. Itselläni tämä ei mennyt ihan yhtä putkeen kuin esikuvakokilla, mutta ei se lopputuloksessa haitannut. Jälkeenpäin opin myös, että sinne täytekerrosten väliin voi jemmata myös raakasuklaaköntsiä, taatelinpalasia ja kookoslastuja!

Seuraavaksi kaivetaan isompi annos kärsivällisyyttä esiin ja saatellaan kakku pakastimeen jähmettymään. Yön yli sanoi tuo toinen ohje, ja minä tottelin.

Sula kaakaomassa ja kaakaovoi

En ole koskaan aiemmin koristellut kakkua klo 8 aikaan aamulla. Enkä ole myöskään koskaan aiemmin koristellut kakkua tuollaisilla sulatetuilla suklaamömmöillä. Mutta elämä pysyy vähän jännempänä, jos joka päivä tai edes silloin tällöin tekee (huomaa tekevänsä) juttuja, joita ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin!

Esikuvakakun kuorrutteessa oli raakasuklaata ja maapähkinävoita. Voit käyttää niitä, ne toimivat varmasti. Maapähkinäallergian tähden sovelsin ja koetin korvata vaaleamman kuorruteaineen valkoisella raakasuklaalla. Tumma osuus on kaakaomassaa.

Kuorrutteen teko alkaa kaakaovoin ja kaakaomassan sulatuksella vesihauteessa, kuten kuvasta näkyy. Lohkaise kumpaistakin reilu puoli desiä kupin pohjalle ja laita kuppi kuumaan veteen. Mausta hunajalla teelusikallinen kerrallaan ja maistele milloin suklaakastike on sopivan makeaa. (Jos rasva ja hunaja eivät sekoitu, ratkaisu on soijalesitiini.) Vaalea kaakaovoi on massaa juoksevampaa, joten lisäsin siihen kiinteyttä ja makeutta tuomaan reilun ruokalusikallisen lucumaa.

Oli se silti hitsin hankalaa saada levittymään kakun päälle edes suunnilleen toivottuun suuntaan. Asiaa ei auttanut, että olin jättänyt kakun pinnan jännittävän aaltoilevaksi eikä tasaiseksi. Ota sinä siis tästä opiksesi. Jos et, tee kuten minä ja koeta peitellä vaaleat jälkesi tummemman koristekuorrutteen varjoon. Pinnalle voi myös kasata kerroksen kaakaopapurouhetta eli -nibsejä ja kookoslastuja. Ja voilà – sehän näyttää jo herkulliselta! Täydellinen huijaus tämäkin.

Kuorrutushuijaus

Leivinpaperia en uskaltanut lähteä huijaamaan pohjan ja alustan välistä pois. Jos jollakulla on hyviä niksejä jemmassa tällaisia hetkiä varten, niin kommenttiosasto odottaa huuteluanne!

Mutta siinä se nyt on. Tuhti, lähimmäisenrakkautta uhkuva kakkuseni. Vaikka houkutus syödä koko herkku omiin suihin olisikin suuri, tuo on niin täyttävää tavaraa että sitä on suorastaan pakko tarjota muillekin. Koemaistajilta herunut palaute hykerryttää vieläkin.

Vaikka tämä onkin minun mittapuullani jo monimutkainen resepti, ei se sitä loppujen lopuksi juurikaan ollut. Eikä ollut edes työläs. Pohjan ja täytteen valmistaa hujauksessa (n. puoli tuntia), ja kuorrutteen kanssa värkkäyksen voi ottaa mukavana askartelutehtävänä. Suosittelen lämpimästi testaamaan! Eikä vain siksi, että kakku maistuu aivan syntisen hyvältä – vähintään yhtä nautinnollista kuin sen syöminen on sen jakaminen. <3

Eat me!

Erilainen aamulatte

Kuinka moni aloittaa aamunsa kahvikupillisella?

Kyllä minunkin aika usein tekisi mieli. Mutta meillä on vähän hankala suhde. It’s complicated, kuten asia naamakirjassa muotoiltaisiin.

Kahvin makuhan on parhaimmillaan ihan taivaallinen. Välillä se myös potkaisee energian ja ideatulvan virtaamaan, mikä joinain hetkinä on erittäin tervetullutta. Kahvi on myös yksi niistä harvoista lääkkeistä, joka joskus onnistuu taltuttamaan minulta orastavan migreenin.

Välillä se yksi kupillinen päivässä voikin sitten olla ihan liikaa. Tärisyttää ja närästää, väsyttää ja tuntuu levottomalta yhtä aikaa. Aivoissa sumenee ja sekä keho että mieli heittäytyvät stressiherkäksi. Illalla nukahtaminenkin on vaikeaa, vaikka kahviannoksesta olisi aikaa yli 10 tuntia.

Olen koettanut kartoittaa kahvinjälkeiseen olotilaan vaikuttavia tekijöitä. Parhaiten yleensä onnistun, kun ajoitan kahvin aamupäivään, se on laadukasta ja tummaa, sitä on vähän ja olen muistanut syödä jotain pohjalle. Toisinaan taas seuraukset eivät tunnu noudattavan mitään logiikkaa: joinain päänsärkyisinä päivinä huitaisen mukillisen naamariin illalla ja nukun silti kuin tukki.

Arvaamattomista seurauksista huolimatta kahvia on silti silloin tällöin saatava, enkä sitä ole tyystin itseltäni tahtonut kieltää. Juon sitä mustana vain hätätapauksissa, ja omat kyhäelmäni ovatkin enemmän sukua kahvidrinkeille kuin varsinaiselle kahville. Kahvihan on mitä parhain tekosyy käyttää kanelia, kaardemummaa ja vaniljaa, ehkä vähän hunajaa ja kaikenlaisia erikoismaitoja! Kahvin ei tarvitse olla näissä drinkeissä edes pääosassa, mutta sen maun pilkahdus luo silti illuusion kahvinjuonnista.

hamppumaitokahvi

Tätä erilaista aamulattea siemailin urakalla jo viime vuoden huhtikuussa, kun aurinko oli lämmittänyt verannan ja kutsui sinne aamiaisseurakseen. Reseptin kehittelin ashwagandha-superyrttiä kokeillakseni. Sen lupaillaan tasapainottavan hormonitoimintaa, nostavan serotoniinitasoja ja selkiyttävän mieltä. (Ja kyllähän viime keväällä fiilikset olivatkin poikkeuksellisen korkealla, joskin epäilen että enemmän siihen vaikutti oma asenne ja mielekkäiden juttujen tekeminen.) Perinteisesti ashwagandhajauhe sekoitetaan lämpimään maitoon ja hunajaan, mutta minäpä siitä sävelsin oman herkun.

Hamppumaitolatte

  • hamppumaitoa (2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä ja noin 1 dl vettä)
  • 1 tl ashwagandhaa
  • pikkuinen nokare hunajaa
  • 2 ripausta kanelia
  • kuumaa vettä
  • 1-2 tl pikakahvijauhetta tai loraus kahvia

Valmista ensin hamppumaito eli laita kuoritut hampunsiemenet blenderiin ja sekaan vähän vettä. Surauttele siemenet rikki. Halutessasi voit kaataa maidon siivilän läpi, mutta itselläni on tapana nauttia myös siemenmassan jämät kahvissani, ovathan ne hyvää ravintoa. Kaada hamppumaito isoon lattemukiin tai -lasiin ja päälle kuumaa vettä. Lisää ashwagandha, hunaja ja kaneli, sekoita. Testaa makua huviksesi ilman kahvia, se on herkullista niinkin! Mutta tuohan se kahvi siihen oman säväyksensä ja sävynsä.

Aurinkoisia aamuja. <3

Kauan odotettu pizzaohje

Pizzaresepti. Vihdoin ja viimein. Olen nautiskellut ja tarjoillut mainetta niittänyttä karppipizzaani jo yli kahden vuoden ajan, mutta resepti on pysytellyt visusti jemmassa. Melko pitkään ruokavalioni pyörikin pizzan ja purilaisten ympärillä, koska nehän nyt ovat semmoisia yleisesti tunnettuja lempiruokia ja saletisti hyviä! Omista versioistani tosin jää vähemmän pöhö ja läski olo kuin pakastealtaasta ongituista tai lähiostarilta tilatuista käntyistä.

Viimekesäisen allergiatestin tulos kuitenkin seisautti karppausleipomuskeittiöni. Puolen vuoden pizzabreikin jälkeen uskaltauduin testaamaan paleopohjaa – ja kylläpä kannatti! Vaikka se on työläämpi ja hitaampi tehdä, on se kyllä kaiken sen vaivan arvoinen. Vaikkei se loppujen lopuksi edes mitenkään kovin vaivalloinen ole, ihan normipizzapohjaan verrattavissa.

merenelavapizza

Saatte nyt kaksi pohjaa joista valita: ensimmäinen on ältsin nopea karppiversio ja jälkimmäinen ihan sellaisenaan teeleivästäkin käyvä paleopohja.

Karpin pikapizzapohja

  • 1 prk rahkaa tai kermaviiliä tai vastaava määrä turkkilaista jugurttia
  • 3 munaa
  • 1,5 dl mantelijauhoa
  • 1,5 dl kookoshiutaleita
  • 1 rkl psylliumia
  • 0,5 tl suolaa

Sekoita maitotuote ja munat kulhossa tasaiseksi. Lisää kuivat aineet ja sekoittele lisää. Kaada uuninpellille ja levitä tasaiseksi lastalla. Aikaa koko hommaan menee ehkä 5 minuuttia! Pohjaa on kuitenkin esipaistettava 200 asteessa 5-10 minuuttia (kunnes pinta saa väriä). Sillä aikaa voikin silputa muita ainehia.

Mantelin ja kookosen kombosta tulee hieman makeahko. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan osan korvaamista siemenjauhoilla (esim. salaattisiemensekoitus blenderiin ja surrr) ja pellavansiemenrouhetta (jota korkeintaan 1dl). Muistaakseni niitä hyödyntämällä tuli paras makuelämys vastaan!

Alkuperäisestä reseptistä kiitokset ja kumarrukset The Pizzapohjalle. On kyllä nimensä veroinen.

Paleo-pizzapohja

  • 1 dl pähkinä- tai kookosjauhoa
  • 1 dl siemenjauhoa
  • 0,5 dl pellavansiemenrouhetta
  • 0,5 dl kookoshiutaleita
  • 1 rkl psylliumia
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
  • 4 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja vesi ja vatkaa taikina kiinteähköksi möykyksi. Lätkäise möykky pellille ja levitä hyvällä lastalla (joka on vähän taipuisa) tasaiseksi. Pohja saa jäädäkin kohtalaisen ohueksi (katsopa esimerkkiä alla olevasta kuvasta). Esipaista 200 asteessa 20 minuuttia (kookospohjaa voi paistaa vähän pitempäänkin).

Muutama leipomustekninen lisähuomio: riippuu vähän pähkinä-/kookosjauhosta kuinka paljon se sitoo nestettä itseensä. Veikkaan että vaaleammat pähkinäjauhot (joissa on enemmän rasvaa) voivat pärjätä vähemmälläkin vedellä. Itse käytin Ölmuhle Solligin tuotteita, joissa sekä pähkinä- että kookosjauhoista on poistettu osa rasvasta, ja ne ovat aika imukykyisiä veden suhteen. Etenkin tuo kookosjauho, sille voisi hyvin juottaa vettä vielä yhden desin lisää. Öljyssäkään ei kannata pihistellä, sillä se auttaa taikinan levittämisessä.

Kookosjauhoisasta pohjasta sitten tosiaan tulee vähän makeampi, ja se sopii oivasti ananaspitoisten täytteiden alustaksi. Jos käyttää tummemman sorttista pähkinäjauhoa ja korvaa osan kookoshiutaleista pellavansiemenrouheella tai siemenjauholla, lopputuloksena on rukiisenkaltainen ja ”terveellisen” makuinen pizzapohja (mikä on minun suussani pelkkää plussaa, mutta joku muu voi olla eri mieltä. Raati kuitenkin ylisti!).

kookospohja

Seuraavaksi hypätään tomaattisoseelle. Mikäli pizzanvalmistajia on isompi joukko, kannattaa tekoprosessia jakaa useamman käsiparin haltuun. Yksi voi esimerkiksi työstää tämän herkullisen tomaattisoseen muiden pilkkoessa täytteitä. Jos on laiskalla päällä, ihan tomaattipyrekin riittää, mutta tuleehan siitä nyt paljon parempi näin:

Herkullinen tomaattisose

  • 1/2 tlk eli 200g tomaattimurskaa
  • 1 prk tomaattipyrettä
  • 1 tl kuivattua basilikaa
  • 1 tl kuivattua oreganoa
  • 1/2 tl mustapippuria
  • 1 valkosipulinkynsi puristettuna
  • (ehkä pätkä tuoretta chiliäkin)
  • (ja ehkä ripaus ruokosokeriakin)

Mittaa aineet kulhoon ja sekoita. That’s it! Levittele tomaattisose uunista tulleen pizzapohjan päälle.

Sitten vielä parit täytevaihtoehdot:

Meren hedelmät – perusvarma setti, jossa kaprikset yllättivät iloisesti (kuva viestin alussa):

  • tonnikala
  • katkarapu
  • kapris
  • ananas

Metsän vihannekset – killerikombo, joka uppoaa lihansyöjäänkin (kuvassa alla):

  • sipulia (esikuullotettuna)
  • suppilovahveroita (kuivatut ja liotetut käyvät näin talvisaikaan)
  • paprikaa
  • tomaattia
  • kesäkurpitsaa

sienipizza

Lappaa haluamasi täytteet pizzan päälle, ja lisää juustoraaste pinnalle.

Mutta hei, eiväthän tosipaleot mitään lehmänmaitoisaa juustoa käytä! Paninpas siis sen sijaan pizzani päälle kuumennettaessa maukastuvia vuohenmaidosta tehdyn saganaki-juuston paloja. Pizzamainen fiilis pääsi siinä livahtamaan hieman piirakan puolelle, mutta väliäkös sillä kun oli namia! (Kuvissa esiintyvä juustoraastepuoli oli suunnattu juustoraastetta kaihtamattomille vierailleni.)

Ainiin, paistohommat pitää muistaa vielä ennen syömistä. 200 astetta on hyvä, aikaa joku 10-20 minuuttia, riippuu siitä kuinka kauan täytteiden haluaa kypsyvän.

Muistakaa sitten että valmiin pizzan nostattaa pizzakuninkaallisten joukkoon kunnon kerros rucolaa!

Tyrnibanaanijäätelö

Tyrnibanaani kuulostaa joltain pitkältä ja paksulta ja piikikkäältä. Semmoiselta luolamiehen ryhmysauvalta ehkäpä? Mitä sinulle tulee mieleen?

Minulla oli tänään mielessä jäätelö. Törmäsin kahteen herkullisen näköiseen reseptiin, jotka eivät jättäneet ajatuksia rauhaan. (Täytyy nyt kertoa, että se toinen resepti oli maaliskuun Yhteishyvän ruokaläpyskässä, jottei tämä seikka jää kenenkään tajuntaa kaivelemaan.) Niinpä mieleni sitten meni ja työsti oman jäätelökokeilunsa tähän maailmaan kätteni ja blenderin ystävällisellä avustuksella.

Tyrmäävä tyrnibanaanijäätelö

  • 1 pakastettu banaani
  • 0,5-1dl pakastettuja tyrnimarjoja
  • 1 rkl tahinia (eli seesaminsiementahnaa)
  • ripaus inkivääriä ja cayennepippuria
  • pieni loraus kookosmaitoa tai vettä (jos seos jää liian kökkäreiseksi)

Blendaa hyvällä blenderillä ja nauti saman tien!

tyrnibanujäde

Pakastettu banaani toimii tällaisissa pikajäätelöissä kuin unelma. Siitä tulee hyvä rakenne ja makeus. Sitten vähän jotain ylimääräistä makua vaikkapa marjasta tai suklaasta sekaan, ni johan on herkku. Vaikka maittaahan se ihan paljaaltaankin.

Lajittelen tämän reseptin täydellä luottamuksella ”maistamatta hyvää” -kategoriaan, sillä nenä on tukossa ja osa makuaistista talviunilla. Cayenne ja inkivääri sentään kutittelivat kivasti lenssussa uinuvia makuhermoja.

Mut hei, aurinko paistaa ja energiaa tulee lisää päivä päivältä enemmän! Mikä ihana tekosyy treenata lisää jäätelöntekoa.

 

 

Ihan kelpo kalakeitto

Jälleen on kala-aterian vuoro. Tällä kertaa eväkäs pistettiin uimaan soppakattilan syvyyksiin. Tuunailin sopan lähestulkoon vailla käsitystä siitä, miten kalakeittoa ylipäätään edes tulisi tehdä. Sehän onnistui sittenkin, vaikka pelkäsin liemen jäävän mauttomaksi latkuksi ilman natriumglutamaattiliemikuutiota. Lipstikka on muuten kova sana liemikuutiottomassa keittiössä. Merilevästäkin irtoaa kalasoppaan sopivaa merellistä suolaisuutta ja makua. Muista varusteista mainittakoon kalan lisäksi perusjuurekset ja thai-maailman puolella vieraileva maustekäsi.

kalakeittokattila

Aika hyvä kalasoppa

Perusosat:

  • 3 pientä porkkanaa
  • 1 pieni palsternakka
  • kombu-merilevää suikaleiksi leikattuna
  • 200g keittojuuresta pakastepussista
  • 200g pakasteseipaloja
  • 1-2 kourallista parsakaalin kukintoja
  • varmaan 1l vettä

Mausteosasto:

  • 1-2 kynttä valkosipulia
  • loraus kylmäpuristettua seesaminsiemenöljyä
  • 1 tl suolaa
  • 2 lipstikan lehteä
  • pari pientä palaa tuoretta inkivääriä
  • reilu ripaus chilihiutaleita
  • ripaus juustokuminaa
  • ripaus valkopippuria
  • reilu loraus limemehua

Ensin paloitellaan kaikki paloiteltavat (juurekset ja parsat ja vähän sulanut sei, jos se on iso köntti). Merilevä huuhdotaan ja paloitellaan suikaleiksi (saksilla). Sitten pannaan kattila liedelle, kattilaan loraus öljyä ja puristetaan valkosipulit sinne muhimaan. Lämmitin öljyssä porkkanoita ja palsternakkoja jonkin aikaa ennen kuin lisäsin vettä 4dl.

(Lisäsin vettä pari desiä aina kun edellinen satsi rupesi kiehumaan. Voisihan sen varmaan kaiken kaataa kattilaan kerrallakin, mutta tämä menetelmä nyt vaan tuntuu paremmalta. Tekemisen meininki säilyy ja ainekset kypsyvät nopeammin, ja lopputuloskin oli oikein maukas.)

Lisäilin veteen lipstikan ja merilevän. Muutkin mausteet voi lisätä tässä vaiheessa ihan hyvin, joskin limemehun säästäisin vasta lopuksi. Kaada sekaan jäiset keittojuurekset ja odottele että ne sulavat. Vettä voi taas lisätä. Sitten kalat, ja ne kypsyvät aika nopeasti (3-4 minsaa). Parsakaalin kukinnot kannattaa lisätä vasta aivan viime hetkillä, sillä niitä ei tarvitse kauaa keitellä. Säilyvät nätin vihreinäkin.

kalakeittoa kookosmaidolla

En ollut aivan varma halusinko soppaani tällä kertaa kookoskermaa (joka tuppaa toisinaan tulemaan korvista tällä lehmänmaidottomalla dieetillä), joten jätin sen kattilan ulkopuolelle. Ekaan annokseen kuitenkin testasin muutamaa lorausta, ja hyvinhän sopi sekin.

Silakkapihvi

Julistan silakkapihvin maanantain sankariksi. Lähikaupan lihatiskin alkuviikon tarjouksesta löytyi niin järjettömän nättejä ja huolella perattuja silakkafileitä, että olen fiilistellyt pelkästään tätä seikkaa viimeisen tunnin. Osoitan suunnatonta kiitollisuutta sille, joka silakat puolestani suurella tarkkuudella ja rakkaudella perkasi.

Silakanhan voi perata myös itse, ja ai että kun se onkin mukavaa askartelua! Siis ihan oikeasti tykkään. Aikaahan siihen toki kuluu, ja koska mieluummin käyttäisin eloni vaikka muuhun kokkaukseen tai siitä blogaamiseen, on ihan jees jos joku on kalat siistinyt puolestani. Mutta välillä jälki on kauniisti sanottuna aika hutiloitua. No, oppiipahan sitten arvostamaan kun vastaan lipuu ensiluokkaisen sievästi perkautunut yksilö.

Silakan tulisi olla jokaisen kukkaron nyörejä kiristelevän arkiruuan rakastajan suosikkiruokaa: se on hyvää, helppoa, edukasta ja terveellistäkin vielä. Silakkapihvien valmistusaikakin on varsin kilpailukykyinen esim. kalapuikkojen tai pakastepizzojen kanssa.

silakkapihvit

Sankarilliset silakkapihvit

  • silakkafileitä
  • suolaa
  • tilliä
  • pippuria
  • seesaminsiemeniä tai kookoshiutaleita

Silakkafileet pannaan yleensä kaupassa muovipussiin, mikä on varsin näppärää maustamisen kannalta. Mausteet voi näet ripotella suoraan pussiin. Sitten laitetaan pussin suu tiukasti suppuun ja vatkataan silakoita pussissa siten, että ne maustuvat tasaisesti. Jos haluaa pintaan jotain rouskuvaa, voi sekaan (ja vielä pihvein päällekin) viskata seesaminsiemeniä, kookoshiutaleita tai mantelilastuja.

Lado silakkafileet uuninpellille kaksi päällekkäin siten, että sisukset tulevat vastakkain ja nahat jäävät ulos. Jos haluaa hifistellä, väliin voi ujuttaa jotain täytettä, kuten yrttisilppua tai tomaattipyrettä.

Alkuvalmisteluun ilman hifistelyjä menee 5 minuuttia. Uunissa pihvit valmistuvat 200 asteessa 10-15 minuutissa. Kiertoilmalla ehkä jo nopeamminkin!

silakkapihvilöt ja lisukkeet

Ehätin sitten hotkaista osan annoksesta ennen kuin hoksasin, että tämähän on blogaamisen arvoinen makuelämys taas kerran.

Lisukkeena toimii toinen arjen pikaruokasankari -kyhäelmä eli pilkotut ja höyrytetyt kasvikset. Kuvassa kurpitsaa (butternut squash, en vieläkään muista mikä tuo on suomeksi), bataattia ja porkkanaa. Höyrytettyjen kasvisten maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa kun ne silaa kevyesti suolalla ja rasvalla eli pelkästään voilla tai sitten suolalla ja vaikkapa kylmäpuristetulla oliiviöljyllä. Tuohon annokseen livahti vihretävää ja oikein maukasta hamppuöljyä sekä ripaus timjamia.