Aurinko tuli salaattiin ja jännät porkkanat

On päiviä, joina asiat tuntuvat poikkeuksellisen selkeiltä. Sitä vaan jotenkin suoraan tietää mitä lähteä tekemään tai minne mennä. Se on hieno tunne, ja useimmiten palkintona meditaatiosessioista. Suosittelen kokeilemaan!

Kaikkein hauskimpia ovat ne päivät, kun pyörii ruokakaupassa (tai keittiössä) ja kroppa suorastaan huutaa mitä tarvitsee: ”Ei tee yhtään mieli lihaa!” ”Pakko saada porkkanaa!” ”Jotain vihreää nyt, paljon!” Elimistön viesteihin tuntuu tulleen jotain järkeä, kun on päässyt sokerin- ja roskaruuanhimosta eroon (mikä onnistuu kun vaivautuu vaihtamaan tilalle parempaa ruokaa). Vaikka suklaahimo edelleen iskeekin, se ei ole ollut viime aikoina niin voimakas kuin aiemmin, ja se suuntautuu pelkästään tummaan suklaaseen. Myöskään kahvia ei ole tehnyt mieli, ei sitten yhtään!

Vastikään minulla oli juurikin tuo suunnaton tarve puputtaa porkkanoita. Ja appelsiineja. Oikeastaan mitä tahansa, mikä on oranssia! Jännittävää. Yleensäkin ruuanlaitossa kiinnitän huomiota väreihin, ja olen oppinut että samanväriset ainekset sopivat usein makunsakin puolesta hyvin yhteen. Väreillä myös on vaikutus siihen, minkälainen kokemus ruokailuhetkestä tulee. Mikä onkaan hienompaa kuin lautaselle järjestetty räiskyvän värinen taidenäyttely, joka ravitsee sekä ruumista että sielua!

oranssi salaatti

Kuvassa muotoilijaystäväni Roosan asettelema viehko salaattiannos kylpemässä huhtikuun auringossa.

Salaatti oranssilla

  • lollorosso-salaattia
  • tuoretta pinaattia
  • kurkkua
  • keltaista paprikaa
  • keitettyjä punaisia linssejä
  • appelsiinia
  • jänniä porkkanoita (ohje alempana)
  • tuoretta korianteria

Huuhdo ja pieni salaatti, pinatti, kurkku ja paprika ja yhdistä ne kulhoon salaattipohjaksi. Lado lautasille ja asettele päälle punaisia linssejä, appelsiinia ja porkkanoita. Tuore korianteri jakaa mielipiteitä, joten käyttele sitä sitten varovaisesti. Lorauta päälle oliivi- tai hamppuöljyä sekä tyrskähdys sitruunamehua.

Jännät porkkanat

(Ohje Well Fed -keittokirjasta, toimii muutenkin lisukkeena ja ihan sellaisenaankin.)

  • 500g porkkanoita
  • 1/2 rkl juustokuminaa
  • 1/4 tl kanelia
  • 1/4 tl suolaa
  • 1/4 tl jauhettua mustapippuria
  • 1,5 rkl kookosöljyä
  • 1/2 sitruunan mehu (jos haluat)
  • tuoreita yrttejä, esim. persiljaa, minttua (jos haluat)

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Kuori porkkanat ja paloittele niistä tikkuja (semmoisia pienen sormen paksuisia). Laita porkkanat kulhoon. Sulata kookosöljy (vesihauteessa tai vaikka mikrossa jos uskallat!) ja sekoita mausteet öljyyn. Heitä öljyt porkkanoiden päälle ja sekoittele niin jotta ne maustuvat tasaisesti.

Alkuperäisessä ohjeessa muuten mainitaan, että porkkanoita sekoitellessa kuuluisi laulaa säkeistö suosikkibiisiäsi! Unohdin sen, mutta ensi kerralla sitten. Se saattaa vaikuttaa lopputulokseen!

Levitä porkkanat leivinpaperilla vuoratulle pellille tai uunivuokaan. Paista 15-20 minuuttia kunnes ne ovat vähän ruskistuneet. Ennen tarjoila pirskottele pinnalle sitruunamehua ja tuoreita yrttejä.

Valoisaa kevättä! <3

 

 

Mainokset

Vihreämpi salaatti ja nokkospesto

Edessä on raskas viikonloppu raskaan musiikin parissa. HeVi-Noora (nimi lanseerattu eilen!) päräytti päivän käyntiin tietenkin pumppaamalla rautaa salilla. Seuraavaksi nautiskeltiin rautaa sisäisesti vihreänkirjavan salaatin muodossa.

Salaattiaineista suurimman osan shoppailin eilen keskustasta, ja niitä tarttuikin mukaan aika runsaasti. Vihreää sitä ja vihreää tätä, montaa erilaista! Erityisen innoissani olin lehtikaalista, joka on vilahdellut muutamissa blogeissa ja resepteissä, mutten ollut siihen aiemmin törmännyt. Kaveri tuntui jo käteen aika ”tiukalta kamalta”, ja sitä se olikin. Lehdet ovat paksut, isot ja tummanvihreät ja maku myös aika, noh, vihreä ja ravinteikas, jos niitä nyt voi edes maistaa? Finelin mukaan kyseessä on melkoinen kaliumpommi, ja näyttäisi siinä olevan ihan mahtavat A-ja K-vitamiinipitoisuudetkin.

Itse asiaan eli siihen salaattiin. Metodina oli vain keräillä kaikkea jännää vihreää, jota jääkaapista löytyi, silputa ne ja sulloa samaan kulhoon. Lehtikaalin kohdalla kokeilin survoa ja muhennella sitä sormin (kuten eräässä Ilon pisaran salaattireseptissä), ja se oli tosi jännää! Kaali tosiaan pehmeni, pieneni, irrotti nestettä ja muutti väriään vielä herkullisemmaksi tummaksi vihreäksi. Olen ihan varma, että pikkulapset olisivat innoissaan salaatin muhentelusta, kun itsekin olin niin täpinöissäni…

Vihreämpi salaatti

  • Lehtikaalia
  • Varhaiskaalia
  • Retiisin lehtiä
  • Vuohenputkia
  • Parsakaalia
  • Yrttejä (lehtipersilja, basilika, sitruunamelissa)
  • Merilevää (arame)

Kuvassa salaatti ilman yrtti-ja levälisäystä. Sekaan olisi kuulunut vielä ehdottomasti laittaa ituja, mutta unohdin ne omasta annoksestani. Kruunasin salaatin nokkospestolla ja hampunsiemenillä. Nokkospeston resepti on suoraviivaistettu versio Uuden Mustan vastaavasta, mutta siltikin tosi hyvää.

Nokkospesto

  • Nokkosia (1l tuoreina, jotka ryöppäyksen jälkeen ”hieman” kutistuivat)
  • Auringonkukansiemeniä
  • Kurpitsansiemeniä
  • Oliiviöljyä
  • Rypsiöljyä
  • Vettä
  • Suolaa

Blendasin siemenet ensin hienoksi jauhoksi. Sen jälkeen lorottelin perään öljyt (luomuja ja neitsyitä muuten) ja vedet, ryöpätyt (eli 2-3 minsaa keitetyt) nokkoset ja mausteet (joista muistan enää tuon suolan, saattoi sinne mennä vähän jotain muutakin). Mittoja kannattaa arvailla tuosta Uuden Mustan versiosta, itsehän heittelin kaiken vain sekaisin fiilispohjalta. Fiilikseni taisi pistellä sekaan vähän liikaa siemeniä, sillä tahnasta tuli hivenen vaaleampaa kuin ekalla yrittämällä. Nappasin vielä lopullisesta annoksesta kuvan, jossa nokkospesto jostain syystä esittäytyy teille ektoplasman näköisenä oliona. Päälle päätyi myös muutama hampunsiemen.